lauantai 12. kesäkuuta 2021

Äänestämällä voit vaikuttaa

Kuntavaalien 2021 varsinainen vaalipäivä on tätä kirjoittaessa huomenna eli sunnuntaina 13.6.2021. Perinteisesti sunnuntaina menemme äänestämään, ellemme ole äänestäneet ennakkoon.

Itselleni äänestäminen on tärkeää. Niin tärkeää, että äänestän varmuuden vuoksi ennakkoon siltä varalta, että sairastun tai vaikka liukastun kadulla varsinaisena vaalipäivänä, ja en pääse vaalipaikalle. 

Vaikuttaa voi monella tavalla: erilaisten yhdistysten kautta, kirjoittamalla lehtiin, somettamalla. Demokratiamme kulmakivi on suora vaikuttaminen ja edustuksellinen demokratia. Äänestämme edustajamme kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan. Vaalien jälkeen voimme pitää yhteyttä joko ehdokkaaseen, jota tuimme tai jota äänestimme vaaleissa. Voimme olla yhteydessä myös ehdokkaan taustajoukkoihin, kuten poliittiseen yhdistykseen. Ja voimme olla yhteydessä myös muiden puolueiden päättäjiin ja näin pitää poliittista keskustelua yllä ja vaikuttaa.

Osallisuus, sen edistäminen on nykyisen kuntalain mukaan kunnan tehtävä. Työpajat, yleisötilaisuudet, kyselyt ovat osa osallisuutta. Myös yhdistykseen kuuluminen ja niiden järjestämiin tilaisuuksiin osallistuminen. Myös osallistava budjetointi on osa vaikutustyötä, missä esimerkiksi kaupunginosittain tai kylittäin voidaan päättää kehittämiskohteista tai hankinnoista.

Eniten huolissani olen niiden äänen kuulumisesta, jotka eivät pääse tilaisuuksiin, eivät someta. eivät hallitse nettiä. Päättäjillä pitää olla herkkyyttä ottaa huomioon myös näiden hiljaisten ihmisten tarpeet ja toiveet. Ihmisten tarpeiden ymmärtämisessä ja kuulemissa punnitaan päättäjän moraali. 

Sunnuntai on Sinun päiväsi vaikuttaa. Älä jätä sitä mahdollisuutta väliin.

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Oppivelvollisuuden nosto 18 vuoden ikään saakka

Maailma muuttuu, vaikka usko meinaa välillä hiipua. Tein vuonna 2008 kuntalaisaloitteen kymppiluokan perustasmisesta Porvooseen. 

On hienoa huomata, että oikeiden asioiden parissa olen toiminut. Surullista on se, että ei olla pantu toimeksi asioissa, missä on parantamisen varaa.

Alla kirjoitukseni aiheesta vuodelta 2008

Aloite kymppiluokasta tyrmättiin: kuinka moni lilluu välimaastossa?

17.10.2008

Tein aloitteen kymppiluokan perustamisesta suomenkieliseen koulutoimeen. Hämmästyksekseni aloite tyrmättiin.

Koulutoimenjohtaja Mauno Väänäsen sanoman mukaan tarvetta kymppiluokalle ei ole, ja hän viittaa Amistossa olevaan Amiysi- toimintaan ja ammatilliseen koulutukseen valmentavaan pienryhmään Amistossa.

Tein aloitteeni tietoisena näistä toimista, mitä sinänsä ovat hyvänsuuntaisia. Mutta väliin putoaa edelleen joukko nuoria, joille uranvalinta, ylipäätään koulutukseen hakeutuminen ei ole itsestäänselvyys. He eivät ole kypsiä Amiysin toimintaan, se tulee heille liian aikaisin ja ei ole lainkaan selvää, että he olisivat kiinnostuneita Amistostakaan. Joukkoon kuulunee erilaisia nuoria, erityistä tukea tarvitsevia, myös hyvin lahjakkaita väliiinputoajia.

Suomenkielisessä koulutustoimessa ei ole edes laskettu, kuinka monta lasta tai nuorta lilluu välimaastossa peruskoulun jälkeisessä ajassa. Suomalaista hyvinvointia? Ruotsinkielisellä puolella asia on ymmärretty, ja siellä toimii kymppiluokkka ruotsinkielisen kansanopiston yhteydessä, samoin ysiluokkaa käyville on käynnistynyt JOPO- hanke (Joustava perusopetus), mihin suomenkielisellä puolella ei kuulemani mukaan löytynyt 50 000 euron rahoitusta. Liekö totta? Ihailen ruotsalaista huolenpitokultuuria, ja häpeän suomenkielisten välinpitämättömyyttä.

Lähin kymppiluokka lienee Järvenpäässä, ja minusta sinne ei voida 15 - 16- vuotista laittaa yksikseen opiskelemaan, eivätkä eniten tukea tarvitsevat missään nimessä kuulu kodin ulkopuolelle kovinkaan kauaksi, ja tokkopa heitä sinne saisikaan, ainakaan kaikkia.

Olisin laittanut tämän viestin sivistyslautakunnan ja suomenkileisen koultusjaoston kaikille jäsenille, mutta sähköpostisoitteita ei ollut netissä, miksiköhän? Ei ainakaan helpotu kuntalaisten yhteydenotot näin teitotekniikan aikakaudella.

Hyvät lautakunnan jäsenet käyttäkää otto-oikeutta ja laittakaa asia kuntoon ennen budjetin lukkoon lyömistä.

Kirjoitus julkaistiin Uusimaan Sana on vapaa- palstalle 17.10.2008.

torstai 27. toukokuuta 2021

Kuntavaalit 2021 - äänestä, vaikuta


Eletään kuntavaalityön kuuminta aikaa. Ennakkoäänestysaika päättyy 8.6.2021 ja varsinainen vaalipäivä on 13.6.2021.

Kuntien kannalta eletään suuren murroksen aikakautta, mikäli sote- uudistus toteutuu hallituksen suunnitelmien mukaisena. Kuntapäättäjiltä vaaditaan erityistä viisautta ja ymmärrystä toimita hyvin tilanteessa, missä kunnan menoista leikataan vähemmän kuin tuloista.

Porvoon on kuitenkin kehityttävä, jotta pystyään hoitamaan jäljelle jäävät velvoitteet kunnialla. Sen lisäksi on kyettävä korjaamaan korona- pandemian aikaiset vauriot etenkin lapsille ja nuorille. Myös moni ikäihminen on kärsinyt yksinäisyydestä ja mahdollisesta toimintakyky on huonontunut, kun ei ole voinut osallistua ja harrastaa yli vuoteen.

Luonto on yksi elementti, mikä auttaa ja parantaa: luonnossa liikkuminen  vaikuttaa terveyteen positiivisesti. Metsät ja kasvillisuus ovat hiilinieluja, joten meidän pitää ymmärtää niiden vaikutus hiilen sitomisessa. Luonto rentouttaa. 

Pidä huolta luonnosta, luonto pitää huoltaa sinusta.





keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Korona- exit Porvooseen(kin)

Soutaja Gammelbackan pienvenesatamassa

Kesäkuinen sunnuntai on tänä vuonna poikkeuksellisesti vaalipäivä. Yleensä olemme valinneet kuntapäättäjät lokakuussa tai keväällä, kesä on pyhitetty lomailuun, on vähennetty virallisia tekemisiä ja ehkä hoidettu kotia, oltu lasten ja perheen seurassa.

Minäkin olen kuntavaaleissa ehdokkaana. Nykyinen kotikunta on kolmas paikkakunta, missä osallistun kuntapolitiikkaan olemalla ehdokkaana. Politiikka on minun tapani olla osallinen, olla pitämässä huolta luonnosta ja ihmisistä.

Muistan mietteitäni, kun muutin Porvooseen 1995. Halusin mukaan sekä järjestötoimintaan että politiikkaan juurtuakseni ja voidakseni vaikuttaa kuntamme asioihin: ympäristöön, kouluteiden turvallisuuteen, opetuksen laatuun kouluissa ja terveyspalveluihin. Tulinkin valituksi Peipon koulun johtokuntaan 1996 vaalien jälkeen. Työsarkaa riitti: pidimme huolta siitä, että saimme määräaikaisia opettajien virkoja vakinaisiksi, saimme erityisopetusta lisää, taistelimme koulun kunnon puolesta ja vaadimme piha-alueelle tasaisen hiekan ja asfaltin lisäksi edes koripallotelineitä, jotta lapsilla olisi puuhaa välitunneilla ja koulun alku odotellessa.

Pikkuhiljaa lasten ja nuorten tarpeita on otettu enemmän huomioon, ei suinkaan vielä kaikkialla. Lasteni lähikoulun piha on viihtyisämmän oloinen kuin 1990- luvulla. Kiitokset siitä.

Nyt vuonna 2021 olen huolissani oikeastaan samoista asioista kuin Porvooseen muuttaessani. Silloin elettiin laman jälkeistä aikaa, tai oikeastaan lamaa. Lapsiperheiltä oli leikattu etuuksia, oli työttömyyttä, konkursseja, pettyneitä yrittäjiä, joilla oli vaikeuksia. Laman lapset on oikeastaan käsite: niin paljon aihetta on tutkittu. Mutta ollaanko otettu opiksi?

Porvooseen(kin) tarvitaan korona-exit, eli suunnitelma, millä korjataan vuoden 2020 keväällä alkaneen korona -pandemian seurauksia. Eniten olen huolissani nuorista. Osa koululaisista ja opiskelijoista ovat vaarassa pudota opinnoista, jäädä kauas opintotavoitteista, elämänpolku ei täytä odotuksia ja se voi aiheuttaa masennusta. Mutta nämä ovat asioita, joita voidaan korjata. Jos poliittista tahtoa on, me voimme tehdä korona -exitimme ja onnistua siinä - yhdessä.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Korona-exit rakenteille

 Olen ollut aikoinaan huolissani laman lapsista, joita kasvoi 1990- luvun alun talouskriisin ja sitä seuranneiden hyvinvointipalveluista leikkaamisen tuloksena.

Seuraava kolaus maallemme oli 2008 alkanut finanssikriisi, mikä ei kaikilta toimialoilta mennyt koskaan ohitse. Ei mennyt edellisenkään vuosikymmenen lama.

Luovaa leikkiä - perinteinen maja Gammelbackan metsässä
Luovaa leikkiä - perinteinen
maja  Gammelbackan metsässä
Koronapandemia, mikä alkoi reilu vuosi sitten, on kolmas hyvin muistamistani ajoista, jolloin kansantaloutta ja hyvinvointiamme koetellaan.  Erityisesti lapset ja nuoret ovat vaaravyöhykkeessä. Meidän tulee tehdä kaikkemme, että he selviytyvät voittajina etäkoulun, sairauksien, vanhempien lomautusten ja työttömyyden kurimuksista. Psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt ja yhä suurempi osa lapsista ja nuorista uhkaa olla osa koulupudokkaiden armeijaa.

Porvooseen pitää rakentaa korona-exit. Päätöksentekijöiden ja virkamiesten yhteystyöllä pitää saada kartoitettua, millaisia vaurioita pandemia ja sen torjunta on aiheuttanut ja päättää keinoista, millä korjaamme vauriot. Näitä ovat varmasti lisääntynyt mielenterveyspalveluiden tarve ja tuen tarve opinnoissa etenemisessä.

Meillä ei ole varaa menettää kasvavaa sukupolveamme. Eikä se missään nimessä ole inhimillistäkään.


torstai 1. huhtikuuta 2021

Velvoittavatko perinteet

 Jäynäperinteet, perinneruuat, juhannustaiat, polttarit, vanhojen tanssit ja mopotukset kun abit jäävät lukulomalle lukiosta ja monet muut perinteiset tavat tai tottumukset koetaan useinkin velvoittavina, annettuina ohjenuorina, joista ei poiketa.

Meidän perheessämme noudatetaan hyvin harvoja perinteitä, eikä niihin suuremmalta ole osallistuttu eri yhteisöissäkään. Mutta kolme perinnettä meillä kuitenkin on: lettujen paisto, piparkakkutalon valmistus jouluksi ja karjalanpiirakoiden teko, myös jouluksi.  

Karjalanpiirakoita opin tekemään mummoni ja tätini opastuksella, sittemmin sisarusteni ja isämme kanssa jouluaattoisin. Tapaa olen jatkanut ehkä vuodesta 1996 nykyisessä asuinpaikassamme, nykyisin mieheni kanssa.

Lapsuusperheessäni oli tapana, että isä ja me lapset teimme piirakat yhdessä, äiti puuhasteli jotain muuta. Tämä tapa oli meille tai ainakin minulle niin tärkeä, että ikuistimme perinteen. Taulussa on mukana kolmen elossa olevan sisaruksen lisäksi vuonna 1988 kuollut pikkuveljeni, vahingoittuneiden pieneläinten hoivaaja, hyväsydäminen poika, jonka olisin suonut elävän kauemmin.

Taulun maalautimme isällemme hänen täyttäessään 60 vuotta. Nyt taulu koristaa kotimme seiniä ja muistuttaa perinteistä, jotka eivät velvoita, vaan ovat sydäntä lämmittäviä ja täysin vapaaehtoisia. Tätä kirjoittaessani on pvm. 1.4. Isämme täyttäisi tänään 90 vuotta.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Naisten päivän jälkipuhe

Tasa-arvosta ja sukupuolten yhdenvertaisista oikeuksista on puhuttu ja kirjoitettu ainakin jo Englannin suffragettien ajoista lähtien. Luultavasti jo aiemminkin.

Kiinnittämässä sähköjohtoa 1980- luvulla.
Nyt monia keskusteluttaa Suomen hallituksen nuorehkot naisministerit, heidän pätevyytensä ja kyvykkyytensä, mistä toki on paljonkin näyttöä. 

Vähättely- mentaliteetti istuu uskomattoman lujana. Itse olen kokenut vähättelyä ollessani aikoinaan töissä miesvaltaisella alalla. Kerrankin eräs mieshenkilö epäili taitoani porata seinään reikää, sellaista kuusimillistä. Kun poraus onnistui, totesi mies: " tämä tyttö osasi mutta minun vaimoni ei ainakaan osaa". Eräs nainen kysyi, ilmestyessäni hänen kotiinsa asentajan työkalut pakissa, että tulitko bussilla. Kun kerroin tulleeni Hiace- pakulla, nainen sanoi: "No, ajaa minunkin tyttäreni suurkaupungissa autoa muta en menisi lentokoneeseen, mitä ohjaa nainen."

On ollut mielenkiintoista työskennellä tehtävissä, missä ennakkoluulot ja -asenteet vallitsevat. Eräs uskomattomin tarina liittyy kuitenkin työväenlehden naistoimittajan käytökseen. Olimme kymmenisen vuotta sitten kahden ay- liikkeen mieskollegan kanssa työpaikkakäynnillä. Toimittaja kyseli meiltä käynnistämme ja kaivoi jutustelun jälkeen kameran esille. Minut hän pyysi siirtymään syrjään ja nappasi kuvan mieskollegoista. Koskaan ei selvinnyt miksi en kelvannut kuvaan.

7.3.2021 HS (Helsingin Sanomat) julkaisi Satu Vasantolan jutun naisten osuuden kasvattamisesta lehden jutuissa. Vuosien aikana naisia on haastateltu aiempaa enemmän, tasavertaisesti ei vieläkään. Sama pätee muiden länsimaiden lehdistöissä. Jutun perusteella voi todeta, paljon on tehtävät tietoista työtä, että myös naisten ansiot saavat ansaitut palstamillimetrinsä.

Olen iloinen, että nykyajan nuoret naiset pitävät tasa-arvokeskustelua yllä, nostavat esille epäkohtia ja vaativat muutosta. Toivon sydämestäni, että myös tapaamieni naisten kaltaiset kanssasisariin asenteellisesti  suhtautuvat kanssasisaret havahtuisivat, ja antaisivat sekä itselleen että muilla mahdollisuuden kasvaa yhdenvertaisuuden tiellä.

Kirkollisvaalit - uskottu - toivottu - rakastettu

Tätä kirjoittaessa kirkollisvaalien ennakkoäänestys alkaa parin päivän päästä. Seurakunnat ovat opastaneet hyvin ehdokkaita, joista Porvooss...