Elämme aikaa, joka jää varmasti mieliimme vuosikausiksi.
Liikkumista on rajoitettu, harrastus- ja liikuntapaikkoja suljettu, kansalaisopistot
ja monet muut opinahjot sulkivat ovensa maaliskuussa korona- viruksen
leviämisen estämiseksi. Nyt eletään vuotta 2020. Yhtä raju pandemia lienee
ollut vuosien 1957 - 1958 aikana läpi Suomen levinnyt espanjalainen.
Luontoväki Porvoossa on tehnyt kartoitusta kaupungin
omistamista, mahdollisesti suojeltavista metsäalueista. Moni käyttää alueista
nimitystä Porvoonkorpi, vaikka juuri sen nimistä aluetta ei Porvoossa ole.
Kuvaava nimi kuitenkin on. Itsekin olet ollut keskusteluissa mukana paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen hallituslaisena, mutta minua paremmat metsäasiantuntijat ovat tehneet kenttätyön, sen arvokkaan osan suojelualoitteista.
Alue sisältää sisältää Karhukorven, Veckjärven ja
Hasselholmenin metsäalueet, jota ovat suojelematta suurelta osin. Ne muodostavat
tärkeän metsäkäytävän kahden jo olemassa olevan laajan suojelualuekokonaisuuden
— Stensbölen–Stormossenin sekä Tungträsketin–Hasselholmenin — väliin. Porvoonkorven
alueeseen kuuluvat lisäksi Porvoon omistamat laajahkot metsäalueet Epoossa ja
Virvikissä.
Virkamiehiltämme saamieni tietojen mukaan Porvoon alueen
metsistä on suojeltu vain noin 0,5 prosenttia. Todella vähän, kun vertaa kansainvälisiin
tavoitteisiin, mihin Suomi on sitoutunut allekirjoittaessaan YK:n
biodiversiteettisopimuksen. Kaupungin omistamista metsistä on sentään suojeltu
viitisen prosenttia, vähän sekin toki.
Tavoitteena on suojella vähintään 17 € kaupungin metsä-alueista. Jos Porvoonkorpi suojeltaisiin, oltaisiin lähellä vähimmäistavoitetta. Tavoite on kirjattu osaksi Porvoon kaupungin strategiaa, eli odotettavissa ovat seuraavaksi käytännön teot.
Metsät ovat meille äärettömän tärkeitä, samoin luonto kokonaisuudessaan. Toivottavasti korona- epidemian tai pandemian taittumisen jälkeen muistamme tämän, ymmärrämme metsien tärkeyden, monimuotoisuuden suojelun ja että metsä on terveyden lähde.
Nyt korona- aikana metsien tärkeys on tullut esiin
aivan uudella tavalla. Lähialueiden retkipaikat, luontopolut, metsäalueita
halkovat ja risteilevät kulkutiet ovat saaneet uusia kulkijoita, metsästä
nauttijoita, kunnon ja mielen terveyden ja oman ilon vuoksi liikkuvia ihmisiä.
Hyvä näin. Toivottavasti kokemukset ovat myönteisiä, ja päättäjien pöydissäkin
pannaan merkille lisääntynyt metsien virkistyskäyttö.