sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Venäjän monet kasvot

Euroopassa ja muuallakin maailmassa kuohuu Venäjän 24.2.2022 hyökättyä Ukrainaan. Hyväksyjiä ei ole, hyökkäyksen tuomitsevat lähes kaikki valtiot tai vaihtoehtoisesti ovat hiljaa.

Vuosien ajan ennen tätä surullista, lohdutonta hyökkäyssotaa on edeltänyt suunnitelmallinen sotapropaganda, millä hyökkäyssota Venäjällä on yritetty oikeuttaa, ja myös onnistuttu ainakin maan sisällä. Tämä johtuu maan johdon hallinnassa olevasta tiedonvälityksestä ja diktatorisista otteista. Sanaa sota tai hyökkäys ei saa tuoda esille julkisesti. Milloinhan alkavat laajemmat vainot?

Kotimaassani Suomessa on useiden vuosien ajan puhuttu suomettumisesta ja siitä, miten oltiin rähmällään Neuvostoliittoon päin. NL:n sorruttua 1991 suomettumisesta on yhä puhuttu, ehkä eri sävyssä, toisin sanoin ja merkityksin.

Itse olen elänyt Itä-Suomessa valtaosan lapsuudestani ja nuoruudestani. Kotipaikkakunnallani toimi Suomi- Neuvostoliitto- seura ja kyläläiset matkustelivat Neuvostoliitossa. Ystävyyden nimeen vannottiin. Kääntöpuolena oli ja on edelleen suomalaisittain kansan suussa kulkeva termi ryssäviha. Ryssävihaa on ollut koko ikäni ajan, tai siis niin kauan kuin muistan. Ainakaan Itä- Suomen kansasta osa ei luottanut naapurimaan johtoon ja hallintoon pätkääkään. Toki ihmisten väliset suhteet saattoivat olla läheisiä ja lämpimiä, niin kuin on ollut kautta aikojen.

On hyvä tiedostaa, että esim. Pohjois-Karjalassa oltiin ennen Suomen itsenäistymistä käyty kauppaa, ystävystytty  ja solmittu avioliittoja rajoista piittaamatta: sitähän ei ollut. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Karjalan korkeuksilla raja oli osittain auki. Ikiaikaisia kauppa- ja kyläreittejä pitkin kuljettiin, joskus satunnaisesti tulli kiinnostui kulkijoista. Toisen maailmansodan jälkeen raja sulkeutui tiukasti.

Kaikki Suomalaiset eivät suinkaan ole olleet rähmällään itäiseen naapurimaahamme päin. Sortokausien ja maailmansotien aikaiset vääryydet ja kärsimykset eivät suinkaan ole unohtuneet. Ne, joilla varovaisuus ei ole säilynyt, ovat ehkä olleet poliittiset päättäjämme ja bisness- miehet ja -naiset. Ahneus on saanut aikaan pääomien virtaamiseen itään, maahan, jossa ei demokratiaa ole kyetty saavuttamaan. Nyt moni suomalainen työntekijä, eläkeläinen, lapsi ja nuori maksaa tappioita sijoituksista, jotka jäävät mahdollisesti kansallistettuna naapurin ahnaaseen kitaan. Jostain korvaukset haetaan, ja se on aina työtä tekevä väestö. Ei mikään muu.



 

Hävikkiruuan jakelussa häirintää

 Pitkästä aikaa kirjoitan tähän blogiini. Laitan tänne kirjoitukseni facebookissa. Kirjoitus käsittelee useiden viikkojen ajan käytyä keskus...