Demarien vaalimakkarat

Lauantaina eli tätä kirjottaessa herätettiin demarien vaalipäällikkö eli minut kesken ansaittujen alkuiltaunien puhelimen sinnikkäällä piippauksella, kun muutama potentiaalinen äänestäjä rimpautteli kysyäkseen, loppuuko demareilta makkarat.

Siihen minä taloudenhoitajana ja vaalipäällikkönä, että ei koskaan, ei ainakaan vaaliaikana. Sinänsä me taloudenhoitajat ollaan pihiä väkeä, ja lasketaan euroja silmät sirrillään, mutta nyt kyllä hujahti  vaalimakkara- menotilille rahaa niin ettei taatusti lopu kesken.

Sinänsä äänestäjät ovat fiksua porukkaa, eivät ole lahjottavissa millään torisapuskalla. Ovat olleet kampanjan ajan hyvin aktiivisia, kommentoivat, kyselevät, kuuntelevat.

Porukka oli torilla sovitun ajan mukaisesti (Lupapiste.fi )  10-12, mutta lipsahti aika pidemmäksi. Olivat kuulemma makkaranpaistossa ja grillliä jäähdyttelemässä yliajalla melkein puoli tuntia.

Siihen mennessä ehti Hamarin työväentalon lasten tapahtuma loppuvaiheeseen, ajaksi kun oli ilmoitettu 11-12.30.

Vaalipäällikkö lopetus- ja siivoustouhujen jälkeen Hamarista siirtyi tapaamaan kyläaktiiveja Gammelbackaan klo 14.00 ja siitä klo 15.00 valmistautumaan rauhan marssiin ja tapahtumaan Porvoon torille. 

Pieni lepo että jaksaa taas illaksi nuorten tapahtumaan Näsiin S- marketille. Makkaraakin on jääkaapissa, mutta arveltiin, että luotetaan mehuun ja munkkeihin, joita taatusti riittää. 

Paikallinen aviisi väitti, että joukkomme lähti torilta, kun makkarat loppuivat. Eivät lopu. Ei ainakaan vaalikampanjoinnissa.

Ikäihmisille harrastus- ja kohtaamispaikkoja

Muistisairaudet lisääntyvät ihmisten ikääntyessä. Tämä lisää terveydenhoidon kustannuksia ja mikä tärkeintä, huonontaa elämänlaatua. Porvoossakin ikäpyramidi lähentelee kärjellään olevaa kolmiota, mikä merkitsee muistisairauksien lisääntymistä. Siksipä on syytä tehdä toimia, millä ehkäistään sairastumisia ja toimintakyvyn alenemisia.

Olen kuullut sanottavan, että Suomessa dementian kuvitellaan hoituvan sairaalassa makaamalla. Tätä kielikuvaa, ja kenties osaa todellisuuden kuvauksesta on viljelty eläkeikäisten joukoissa. Näin etenkin, kun maamme vanhusten viimeisten vuosien ja vuosikymmenten elämistä on verrattu ns. Hollannin malliin dementiakylineen ja erilaisine tapoineen järjestää ikäihmisten asuminen.

Arvelen, että jokaisen ns. maalaisjärkikin sen sanoo, mutta on tutkimuksin todennettua tietoa vilkkaan sosiaalisen elämän vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin ja jopa muistisairauksien ehkäisyyn. Viimeisin silmiini sattunut tutkimus paljastaa, että muistissairauden alkua voi lykätä jopa viidellä vuodella, kun sosiaalinen elämä on vilkasta.

Aktiivinen sosiaalinen elämä voi tarkoittaa vaikka bingon pelaamista, ihmisten tapaamista, erilaisia harrastuksia, yhdistyksissä toimimista, kohtaamisia keskustelun ja kahvittelunkin merkeissä. Siksipä on tarpeen, että kaupungissamme on riittävästi maksuttomia kokoontumistiloja eri puolilla kaupunkia.

Kuva Stensbölestä Luonnonkukkien
päivänretkeltä vuosi sitten.

Esimerkiksi Gammelbackassa uhkana on maksuttomien kokoontumistilojen katoaminen monitoimitalon ja aikanaan liikekeskuksen purun myötä. Pelikerhot, korttelikeittiö, korttelikahvila, erilaiset harrastekerhot tuovat mielekkyyttä ja iloa elämään. Mutta miten jatkossa. Tiedetään, että keskimääräiset eläkkeet ovat pieniä. Niillä ei kustanneta kalliita harrastuksia eikä välttämättä edes bussimatkoja toiselle puolelle kaupunkia.

Siksipä on viisasta, että kokoontumistiloja on jatkossakin olemassa. Kannattaa ottaa huomioon terveysvaikutukset ja myös kasvavat menot terveydenhuollossa, jos ihmisiltä vähenee mahdollisuus olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Tutkimus mihin viittaan, on julkaistu  Alzheimer's & Dementia: The Journal of the Alzheimer's Association -lehdessä. Tiedolla johtaminen on Porvoon tavoite päätöksenteolle. Tätäkin tietoa kannattaa hyödyntää.

Julkaistu Uusimaa- lehdessä maaliskuussa 2025.

Kuva valittu siksi, että se muistuttaa meitä luontoyhteydestä ja liikkumisen tärkeydestä. 

 

 

Lähiö, kylä vai lähiökylä

Monella meistä on omanlainen käsityksensä porvoolaisista lähiöistä, kuten Gammelbackasta, Huhtisista, Kevätkummusta. Käsitys voi olla hyvinkin stereotyyppinen, perustua demografisiin tilastoihin tai olla tunteikas, omiin kokemuksiin tai toisten puheisiin perustuva. Keskustelu on kiivasta ja leimaavaa etenkin, jos alueilla tapahtuu jotakin julkisuuteen nostettua.

Lähiöistä on tehty useita tutkimuksia, joista tunnetuimmat lienevät Matti Kortteisen tutkimukset. Niissä kuvailtiin elämäntapojen muutosta muuttoliikkeen ja teollistumisen myötä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen. Uudempaa tutkimusta edustaa Lotta Junnilaisen Lähiökylä, Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta (2019).

Junnilaisen mukaan tyypillistä on, että lähiöissä asuvista ihmisistä puhutaan ”vääränlaisina”, ja että heidän sosiaalinen elämänsä ja kulttuurinsa ovat ”vääränlaisia”. Miksi näin, voi aiheellisesti kysyä. Eikö segregaatio eli alueellinen eriytyminen synnytä keskiverrosta poikkeavia ihmisiä myös asuinalueille, missä keskitulo ja koulutustaso ovat korkeat. Ovatko he oikeanlaisia, normien mukaisia. Ovatko vain pääosin vuorataloissa asuvat matalan tulotason ihmiset jotenkin poikkeavia, vääränlaisia.

Kuten Junnilaisen teoksen lähiöt, Routala ja Hallakumpu, Gammelbacka on kasvanut nykyisenlaiseksi teollistumisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen takia. Hallakumpuun tosin muutettiin myös kaupungin tiiviistä keskustasta ahtaista kerrostaloasunnoista.  Nesteen tuotantolaitosten rakentamisen myötä tarvittiin asuntoja, ja iso osa Gammelbackan kerrostaloista on alun perin asutettu Kilpilahdessa työssä käyvillä. Saman tyyppiset ongelmat kasautuivat aikoinaan niin Gammelbackaan kuin muihinkin nopeasti kasvaneisiin lähiöihin.

Eräs vanha porvoolainen kertoi, että Nesteen tulon alkuaikoina Gammelbackassa jollain oli aina viikonloppu, oli järjestyshäiriöitä, tapeltiin, nuorisoporukat ottivat yhteen. Kun erilaisesta kulttuuriympäristöstä muutettiin toiselle puolelle Suomea, juurettomuus ja yksinäisyyskin vaivasi. Tämä on ollut jo vuosikymmenet mennyttä aikaa, mutta tarinat ja mielikuvat elävät.

Tutkimuksen tekijä kertoo lehtihaastattelussa (HS 15.2.2019), että lähiöiden ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhteisöllisyyttä, kun asukkaiden mielestä asuinalueet ovat yhteisöllisiä. Tunnistan hyvin gammelbackalaisen yhteisöllisyyden: naapuriavun, auttamisen oli kyse telkkarin virittämisestä tai kaupassa käymisestä, lääkäriin viemisestä, päivittäisestä naapurin voinnin tarkistamisesta. Alueen sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin on vaikea ulkopuolelta vaikuttaa, kuten myös alueen kulttuuriin, millä tarkoitan elämisen tapaa kunkin arjessa. Lähiön asukkaat puolustavat usein asuinaluettaan, joskin myös saattavat haluta pois.

Jos kaupunki haluaa edistää lähiöidemme asukkainen hyvinvointia, niin julkisilla ja kaupallisilla palveluilla on suuri merkitys, samoin avoimilla tiloilla, joissa asukkaat voivat kokoontua, harrastaa ja toimia haluamallaan tavalla. Myös alueen siisteys, se että rakennuksista ja kulkuväylistä pidetään huolta, on merkitsevää. Gammelbackan puron kunnostus on hyvä esimerkki siitä, että aluetta arvostetaan ja siksi myös asukkaat pitävät siitä parempaa huolta.

Tampereen yliopiston professori Harri Melin toteaa Ylen jutussa 19.4.2019, ettei meillä ole ongelmalähiöitä, vaan lähiöiden sisällä on ongelmia. Arkijärjellä ajateltuna: ei Tiinan, Vesan, Tainan ja Matin (nimet keksittyjä) elämä yksilöinä parane segregaatiota vähentämällä eikä koko lähiön tulo- ja koulutustasoa parantamalla. Jos oman elämän hallinta on hakusessa, rahat eivät riitä tai terveys reistailee, tarvitaan muuta. Toki esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin satsaamalla voidaan vaikuttaa ihmisten tuleviin elämänpolkuihin, ja tästä on mm. Peipon koulua kiiteltykin.

Lähiöitä ja sen asukkaita leimataan milloin minkäkin perusteella. Jo termi lähiö kuulostaa, no, sanotaan vaikka epämääräiseltä. Minusta Gammelbackaa onkin syytä kutsua kaupunginosaksi: kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, kartanon maille rakennettu ja Porvoon maalaiskunnan sydämeksi suunniteltu. Rippeinä Alvar Aallon suunnitelmista vihreys, väljyys ja vaihteleva maisema, metsän läheisyys voimavarana, luonnon vuoksi viihtyisä. Ympäristö on säilyttämisen arvoinen ja ihmisillä on oikeus tasavertaiseen kohteluun kaupunkimme sisällä.

Julkaisu Uusimaan Sana on vapaa- osiossa syyskuussa 2024.

Kuvasssa: Gammelbackan asukkaiden ideoiman kukkaniityn paikka, mikä saa väistyä uuden koulurakennuksen tieltä.

Äänestämällä voit vaikuttaa

Kuntavaalien 2021 varsinainen vaalipäivä on tätä kirjoittaessa huomenna eli sunnuntaina 13.6.2021. Perinteisesti sunnuntaina menemme äänestämään, ellemme ole äänestäneet ennakkoon.

Itselleni äänestäminen on tärkeää. Niin tärkeää, että äänestän varmuuden vuoksi ennakkoon siltä varalta, että sairastun tai vaikka liukastun kadulla varsinaisena vaalipäivänä, ja en pääse vaalipaikalle. 

Vaikuttaa voi monella tavalla: erilaisten yhdistysten kautta, kirjoittamalla lehtiin, somettamalla. Demokratiamme kulmakivi on suora vaikuttaminen ja edustuksellinen demokratia. Äänestämme edustajamme kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan. Vaalien jälkeen voimme pitää yhteyttä joko ehdokkaaseen, jota tuimme tai jota äänestimme vaaleissa. Voimme olla yhteydessä myös ehdokkaan taustajoukkoihin, kuten poliittiseen yhdistykseen. Ja voimme olla yhteydessä myös muiden puolueiden päättäjiin ja näin pitää poliittista keskustelua yllä ja vaikuttaa.

Osallisuus, sen edistäminen on nykyisen kuntalain mukaan kunnan tehtävä. Työpajat, yleisötilaisuudet, kyselyt ovat osa osallisuutta. Myös yhdistykseen kuuluminen ja niiden järjestämiin tilaisuuksiin osallistuminen. Myös osallistava budjetointi on osa vaikutustyötä, missä esimerkiksi kaupunginosittain tai kylittäin voidaan päättää kehittämiskohteista tai hankinnoista.

Eniten huolissani olen niiden äänen kuulumisesta, jotka eivät pääse tilaisuuksiin, eivät someta. eivät hallitse nettiä. Päättäjillä pitää olla herkkyyttä ottaa huomioon myös näiden hiljaisten ihmisten tarpeet ja toiveet. Ihmisten tarpeiden ymmärtämisessä ja kuulemissa punnitaan päättäjän moraali. 

Sunnuntai on Sinun päiväsi vaikuttaa. Älä jätä sitä mahdollisuutta väliin.