Lähiö, kylä vai lähiökylä

Monella meistä on omanlainen käsityksensä porvoolaisista lähiöistä, kuten Gammelbackasta, Huhtisista, Kevätkummusta. Käsitys voi olla hyvinkin stereotyyppinen, perustua demografisiin tilastoihin tai olla tunteikas, omiin kokemuksiin tai toisten puheisiin perustuva. Keskustelu on kiivasta ja leimaavaa etenkin, jos alueilla tapahtuu jotakin julkisuuteen nostettua.

Lähiöistä on tehty useita tutkimuksia, joista tunnetuimmat lienevät Matti Kortteisen tutkimukset. Niissä kuvailtiin elämäntapojen muutosta muuttoliikkeen ja teollistumisen myötä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen. Uudempaa tutkimusta edustaa Lotta Junnilaisen Lähiökylä, Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta (2019).

Junnilaisen mukaan tyypillistä on, että lähiöissä asuvista ihmisistä puhutaan ”vääränlaisina”, ja että heidän sosiaalinen elämänsä ja kulttuurinsa ovat ”vääränlaisia”. Miksi näin, voi aiheellisesti kysyä. Eikö segregaatio eli alueellinen eriytyminen synnytä keskiverrosta poikkeavia ihmisiä myös asuinalueille, missä keskitulo ja koulutustaso ovat korkeat. Ovatko he oikeanlaisia, normien mukaisia. Ovatko vain pääosin vuorataloissa asuvat matalan tulotason ihmiset jotenkin poikkeavia, vääränlaisia.

Kuten Junnilaisen teoksen lähiöt, Routala ja Hallakumpu, Gammelbacka on kasvanut nykyisenlaiseksi teollistumisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen takia. Hallakumpuun tosin muutettiin myös kaupungin tiiviistä keskustasta ahtaista kerrostaloasunnoista.  Nesteen tuotantolaitosten rakentamisen myötä tarvittiin asuntoja, ja iso osa Gammelbackan kerrostaloista on alun perin asutettu Kilpilahdessa työssä käyvillä. Saman tyyppiset ongelmat kasautuivat aikoinaan niin Gammelbackaan kuin muihinkin nopeasti kasvaneisiin lähiöihin.

Eräs vanha porvoolainen kertoi, että Nesteen tulon alkuaikoina Gammelbackassa jollain oli aina viikonloppu, oli järjestyshäiriöitä, tapeltiin, nuorisoporukat ottivat yhteen. Kun erilaisesta kulttuuriympäristöstä muutettiin toiselle puolelle Suomea, juurettomuus ja yksinäisyyskin vaivasi. Tämä on ollut jo vuosikymmenet mennyttä aikaa, mutta tarinat ja mielikuvat elävät.

Tutkimuksen tekijä kertoo lehtihaastattelussa (HS 15.2.2019), että lähiöiden ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhteisöllisyyttä, kun asukkaiden mielestä asuinalueet ovat yhteisöllisiä. Tunnistan hyvin gammelbackalaisen yhteisöllisyyden: naapuriavun, auttamisen oli kyse telkkarin virittämisestä tai kaupassa käymisestä, lääkäriin viemisestä, päivittäisestä naapurin voinnin tarkistamisesta. Alueen sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin on vaikea ulkopuolelta vaikuttaa, kuten myös alueen kulttuuriin, millä tarkoitan elämisen tapaa kunkin arjessa. Lähiön asukkaat puolustavat usein asuinaluettaan, joskin myös saattavat haluta pois.

Jos kaupunki haluaa edistää lähiöidemme asukkainen hyvinvointia, niin julkisilla ja kaupallisilla palveluilla on suuri merkitys, samoin avoimilla tiloilla, joissa asukkaat voivat kokoontua, harrastaa ja toimia haluamallaan tavalla. Myös alueen siisteys, se että rakennuksista ja kulkuväylistä pidetään huolta, on merkitsevää. Gammelbackan puron kunnostus on hyvä esimerkki siitä, että aluetta arvostetaan ja siksi myös asukkaat pitävät siitä parempaa huolta.

Tampereen yliopiston professori Harri Melin toteaa Ylen jutussa 19.4.2019, ettei meillä ole ongelmalähiöitä, vaan lähiöiden sisällä on ongelmia. Arkijärjellä ajateltuna: ei Tiinan, Vesan, Tainan ja Matin (nimet keksittyjä) elämä yksilöinä parane segregaatiota vähentämällä eikä koko lähiön tulo- ja koulutustasoa parantamalla. Jos oman elämän hallinta on hakusessa, rahat eivät riitä tai terveys reistailee, tarvitaan muuta. Toki esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin satsaamalla voidaan vaikuttaa ihmisten tuleviin elämänpolkuihin, ja tästä on mm. Peipon koulua kiiteltykin.

Lähiöitä ja sen asukkaita leimataan milloin minkäkin perusteella. Jo termi lähiö kuulostaa, no, sanotaan vaikka epämääräiseltä. Minusta Gammelbackaa onkin syytä kutsua kaupunginosaksi: kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, kartanon maille rakennettu ja Porvoon maalaiskunnan sydämeksi suunniteltu. Rippeinä Alvar Aallon suunnitelmista vihreys, väljyys ja vaihteleva maisema, metsän läheisyys voimavarana, luonnon vuoksi viihtyisä. Ympäristö on säilyttämisen arvoinen ja ihmisillä on oikeus tasavertaiseen kohteluun kaupunkimme sisällä.

Julkaisu Uusimaan Sana on vapaa- osiossa syyskuussa 2024.

Kuvasssa: Gammelbackan asukkaiden ideoiman kukkaniityn paikka, mikä saa väistyä uuden koulurakennuksen tieltä.