sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Hävikkiruuan jakelussa häirintää

 Pitkästä aikaa kirjoitan tähän blogiini. Laitan tänne kirjoitukseni facebookissa. Kirjoitus käsittelee useiden viikkojen ajan käytyä keskustelua hävikkiruuan jakelusta tarvitsijoille. Oikeastaan kyse ei ole eds keskustelusta, vaan häirinnästä, disinformaation levittämisestä, suoranaisista valheista, mitä useat eri ihmiset ovat omissa fb- profiileissaan levittäneet, samoin joissain ryhmissä.

Tässäpä tämä:

Porvoossa on alkanut kahdessa paikassa ruokajakelu, Kevätkummussa ja Gammelbackassa. Molemmissa on ruuan jakeluun osallistumattomat ulkopuoliset käyneet häiritsemässä vapaaehtoisten työtä, Gammelbackassa tänään (8.7.2022) jo kolmatta ellei peräti neljättä kertaa. Vapaaehtoisia on moitittu, somessa on kirjoiteltu moittivia kirjoituksia, jopa itselle otettu ruokakassi heitetty eräänä perjantaina menemään.

Yksi häiritsijöistä on aiemmin hävikkiruuan jakelua hoitaneen yhdistyksen toiminnanjohtaja. Varmistin vielä nimen ja roolin yhdistysrekisteristä. Merkillepantavaa on, että ko. yhdistyksen puheenjohtaja ja rahastonhoitaja ovat yksi ja sama henkilö, ainakin prh:n mukaan.

Paikalla oli alueemme asukasyhdistyksen entinen pj, henkilö, joka osallistuu ruokajakeluun ja Jalosen Jaska. Heitä kuvasin kamerakännykällä ja haastattelin. Päätin myös kysellä em. viitatun yhdistyksen toiminnanjohtajalta, joka oli noin puoli tuntia seisoskellut sivussa ruuanjakelupisteestä ja jonosta, että miten hän näkee ruokajakelun merkityksen Porvoossa. En ehtinyt kunnolla sanoa yhtään kokonaista lausetta, kun hän hermostui ja sain vaikutelman, että hän yritti napata kännykän kädestäni. Aika hyvin kuitenkin sain nauhoitettua hänen käytöstään ja puhettaan.

On ikävää, että pyyteettömästi toimivat vapaaehtoiset ovat joutuneet ns. myrskyn silmään ja aiheetta moitituiksi. Tärkeä on, että ruuan jakelu toimii, ja avun tarpeessa olevat ihmiset saavat ruokansa.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kokemus ruokajakelusta, luultavasti ei viimeinen, koska tekijöitä tarvitaan. JK: nyt sunnuntaiaamuna 10.7. kuulin, että joillain fb- sivuilla on levitelty perättömiä tietoja minusta. FB on mainio yhteydenpitotapa, mutta myös mahdollistaa disinformaation jakamisen ja ihmisen maalittamisen, yritykset mustata mainetta. Mieleen tulee, etä onko näillä häiritsijöillä tarkoituksena estää hävikkiruuan jakelu, ja tehdä samalla kaksi suurta vahinkoa: hävikkiruuan talteen oton vähentäminen ja avun tarvitsijoiden tukalaan asemaan saattaminen.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Venäjän monet kasvot

Euroopassa ja muuallakin maailmassa kuohuu Venäjän 24.2.2022 hyökättyä Ukrainaan. Hyväksyjiä ei ole, hyökkäyksen tuomitsevat lähes kaikki valtiot tai vaihtoehtoisesti ovat hiljaa.

Vuosien ajan ennen tätä surullista, lohdutonta hyökkäyssotaa on edeltänyt suunnitelmallinen sotapropaganda, millä hyökkäyssota Venäjällä on yritetty oikeuttaa, ja myös onnistuttu ainakin maan sisällä. Tämä johtuu maan johdon hallinnassa olevasta tiedonvälityksestä ja diktatorisista otteista. Sanaa sota tai hyökkäys ei saa tuoda esille julkisesti. Milloinhan alkavat laajemmat vainot?

Kotimaassani Suomessa on useiden vuosien ajan puhuttu suomettumisesta ja siitä, miten oltiin rähmällään Neuvostoliittoon päin. NL:n sorruttua 1991 suomettumisesta on yhä puhuttu, ehkä eri sävyssä, toisin sanoin ja merkityksin.

Itse olen elänyt Itä-Suomessa valtaosan lapsuudestani ja nuoruudestani. Kotipaikkakunnallani toimi Suomi- Neuvostoliitto- seura ja kyläläiset matkustelivat Neuvostoliitossa. Ystävyyden nimeen vannottiin. Kääntöpuolena oli ja on edelleen suomalaisittain kansan suussa kulkeva termi ryssäviha. Ryssävihaa on ollut koko ikäni ajan, tai siis niin kauan kuin muistan. Ainakaan Itä- Suomen kansasta osa ei luottanut naapurimaan johtoon ja hallintoon pätkääkään. Toki ihmisten väliset suhteet saattoivat olla läheisiä ja lämpimiä, niin kuin on ollut kautta aikojen.

On hyvä tiedostaa, että esim. Pohjois-Karjalassa oltiin ennen Suomen itsenäistymistä käyty kauppaa, ystävystytty  ja solmittu avioliittoja rajoista piittaamatta: sitähän ei ollut. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Karjalan korkeuksilla raja oli osittain auki. Ikiaikaisia kauppa- ja kyläreittejä pitkin kuljettiin, joskus satunnaisesti tulli kiinnostui kulkijoista. Toisen maailmansodan jälkeen raja sulkeutui tiukasti.

Kaikki Suomalaiset eivät suinkaan ole olleet rähmällään itäiseen naapurimaahamme päin. Sortokausien ja maailmansotien aikaiset vääryydet ja kärsimykset eivät suinkaan ole unohtuneet. Ne, joilla varovaisuus ei ole säilynyt, ovat ehkä olleet poliittiset päättäjämme ja bisness- miehet ja -naiset. Ahneus on saanut aikaan pääomien virtaamiseen itään, maahan, jossa ei demokratiaa ole kyetty saavuttamaan. Nyt moni suomalainen työntekijä, eläkeläinen, lapsi ja nuori maksaa tappioita sijoituksista, jotka jäävät mahdollisesti kansallistettuna naapurin ahnaaseen kitaan. Jostain korvaukset haetaan, ja se on aina työtä tekevä väestö. Ei mikään muu.



 

perjantai 21. tammikuuta 2022

Hyvinvointimme tarvitsee kolmatta sektoria

Hyvinvoinnin edistäminen on jatkossa hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin tehtävä. Hyvinvointialue tuskin selviytyy velvoitteistaan ilman järjestöjä, niiden roolia ja toimintaa asukkaiden hyväksi. Järjestöjen rooli on tunnistettu ja tunnustettu, mutta tarvitaan päätöksiä ja toimia järjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Järjestöt järjestävät tukea ja neuvontaa sitä tarvitseville, tarjoavat matalan kynnyksen palveluita kuulolaitteiden huollosta muistikerhoihin ja niillä on tärkeä rooli yhteisöllisyyden ja vertaistuen tarjoajina. 


Kuva: Mirja Suhonen. Asukastyöpajassa tehty
luonnos Gammelbackan kehittämiseksi.
Gammelbackaan on vuosien kuluessa saatu toimiva systeemi monitoimitalon ja palvelukeskuksen yhteyteen. Hyvinvointikeskus tarjoaa kohtaamispaikan monelle sosiaalialan järjestölle, avoimelle olohuonetoiminnalle, asukasyhdistykselle. On muistikerhoa, digi- opiskelua, peli-iltoja, yhteisiä kahvihetkiä ja seurakunnan puuroporinat. Kymmeniä erilaisia toimintoja samojen kattojen alla.

Hyvinvointikeskuksessa ja monitoimitalolla toimivat järjestöt tarjoavat apua ja tukea myös silloin, kun yhteiskunnan tuki ei yllä tarvitsevalle. Tatsin korttelikeittiö. EU- ruoka- avun jako, yhteiset kahvihetket ja vertaistuen mahdollisuus eivät onnistu ilman riittävän kokoisia tiloja.

Aluevaltuustojen päätökset ohjaavat jatkossa terveys- ja sosiaalitoimen sekä pelastustoimen työtä ja tehtäviä. Mutta älkäämme unohtako sitä ruohonjuuritason työtä, mikä mahdollistaa asukkaiden osallistumisen yhteisöön tasavertaisena jäsenenä ja toimijana. Gammelbacka tarvitsee toimivat tilat jatkossakin.

Marko Piirainen, johtaja, SAK
Jaakko Jalonen, perhetyöntekijä
Mirja Suhonen, kasvatustieteen maisteri
Kirjoittavat ovat SDP:n ehdokkaita aluevaaleissa Itä- Uudenmaan alueella

Kirjoitus on julkaisu Uusimaan vaalikynässä tammikuussa 2022-

tiistai 18. tammikuuta 2022

Kouluterveydenhoito parasta ennalta ehkäisevää työtä

Sote- uudistuksessa oppilashuolto siirtyy hyvinvointialueilla hoidettavaksi. Oppilashuolto, eli kouluterveydenhuolto, psykologit, kuraattorit jne, on tarkoitus toteuttaa ennalta ehkäisevänä opiskeluhuoltona. Tämä tarkoittaa, että ongelmiin pitää puuttua ajoissa, olipa kyse fyysisistä, psyykkisistä tai sosiaalisista tekijöistä.

Kouluterveydenhoito on tyypillinen palvelu, minkä pitää pysyä lähipalveluna. Resurssipulaa on ollut useilla alueilla, myös Porvoossa, ja jatkossa onkin huolehdittava koululaisten ja opiskelijoiden terveydenhuollosta aiempaa paremmin. Saumaton yhteistyö koulujen ja hyvinvointialueen toimijoiden välillä on avainasemassa.

Usein puhutaan siitä, että ennalta ehkäisevä työ jää jatkossa kuntien vastuulle. Kouluterveydenhuollossa painopiste tulee jatkossakin olemaan ennakoivassa ja ennalta ehkäisevässä terveydenhuollossa. Tällaista ennalta ehkäisevää toimintaa ovat mm oppilaiden määräaikaiset terveystarkastukset ja mahdollisuus terveydenhoitajan, psykologin ja kuraattorin tapaamiseen ilman viivytystä.

Kouluissa kiusaaminen on yksi pahoinvointia aiheuttava tekijä, ja se haittaa myös oppimista. Kouluyhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistaminen on yksi oppilashuollon tehtävistä. Riittävät resurssit ja toimivat käytännöt työtavoissa varmistavat, että yhteiskuntamme tulevaisuus, lapset ja nuoret, voivat hyvin. Ja että heistä kasvaa itseensä luottavia, vastuullisia aikuisia, tulevaisuuden rakentajia.

Marko Piirainen, johtaja, SAK, SDP
Jaakko Jalonen, perhehoitaja, SDP
Mirja Suhonen, kasvatustieteen maisteri, SDP
Julkaistu Uusimaan vaalikynässä tammikuussa 2022.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Matalan kynnyksen palvelusta kynnys kokonaan pois!

Mielenterveyspalveluissa on kovaa kysyntää matalan kynnyksen palveluille, mutta asia on niin tärkeä, ettei siinä saisi olla kynnystä laisinkaan. Mielenterveyden häiriöissä on tärkeää saada apua niin nopeasti kuin mahdollista. On ehkäistävä ongelmien syntymistä.  On oltava mahdollisuus apuun ennen kuin mahdollinen sairaus puhkeaa.

Mielenterveyden hoidossa tulee olla kaikki keinot käytössä; auttavapuhelin, chattipalvelu, digivastaanotto, walk in ja jopa osastohoito. Mitä nopeammin pääsee hoidon piiriin sitä parempi ennuste. Usein hoito auttaa myös työkyvyn säilyttämiseen ja on siten työnantajallekin edullisempaa antaa tunti keskusteluapua viikossa kuin viikon sairasloma.

Me allekirjoittaneet olemme valmiita työskentelemään mielenterveyspalveluiden monipuolistamiseksi ja jopa sen matalankin kynnyksen poistamiseksi.


Osaamista ja kokemusta ehdokkaat

Jaakko Jalonen #235
perhehoitaja

Marko Piirainen #263
johtaja

Mirja Suhonen #268
sopimusasiantuntija, KM

Julkaistu Uusimaassa Vaalikynä- palstalla 10.1.2022

tiistai 7. joulukuuta 2021

Yrittäjyyskasvatus koulutusajattelussa

Blogi- kirjoitukseni, julkaidtu Tekijä- lehdessä 30.11.2021.
 

Mirja Suhonen: Yrittäjyyskasvatus koulutusajattelussa

teollisuusliitto

Suomalaiseen koulutuskeskusteluun yrittäjyyskasvatus tuli 1980-luvulla. Opetussuunnitelmissa sitä alettiin toteuttaa etenkin 2000-luvulla niin varhaiskasvatuksessa, peruskouluissa kuin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa.

Taustalla yrittäjyyskasvatuksessa ovat eurooppalaiset talouskasvua ja kilpailukykyä korostavat linjaukset. Ajatellaan, että koulutuksen tulee edistää yrittäjyyttä, vahvistaa yrittäjyystaitoja luomalla tietoisuutta yrittäjän uravaihtoehdoista ja luomalla oikeaa ajatustapaa yritteliäisyyttä kohtaan.

Opetushallitus on pyrkinyt edistämään yrittäjyyskasvatusta 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Havaitsin tämän aloitettuani aikuiskasvatustieteen opinnot 1990-luvun alussa hieman hämmästellen. Käsitykseni mukaan ajatukset eivät niinkään olleet opetusalan ammattilaisten tuottamia kuin lähtöisin sen aikaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta, missä korostettiin uusliberalistista ajattelua ja kilpailuhenkisyyttä.

Yrittäjyyskasvatusta olen seurannut myös omien lasteni koulupolkujen kautta ja toimiessani Opetushallituksen alaisessa Viestintäalan koulutustoiminnassa. Korostin siellä ammatillisen osaamisen tärkeyttä etenkin perus- ja ammattiopinnoissa yrittäjyyskasvatuksen edellä, mihin liittyy myös ideologinen näkökulma, puhutaan siitä tai ei.

Kysymys kuuluu, minkä käsitteen alla kasvatetaan ja koulutetaan lapsiamme ja nuoriamme?

Mielessäni yhdistän yrittäjyyskasvatuksen ja sisäisen yrittäjyyden lanseeraamisen jatkumona Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VAKT) toiminnalle. Elinkeinoelämän rahoittaman säätiön tarkoitus oli estää peruskoulun tuloa tasavertaisena opinahjona perusteena muun muassa, että ”tasa-arvoinen koulutus johtaa sekä henkiseen että aineelliseen kilpailukyvyttömyyteen”.

Ollaanpa VAKT:n toiminnasta ja sen vaikutuksista mitä mieltä tahansa, niin kaukana oli avoimuus ja läpinäkyvyys säätiön vaikuttamistyöstä. Mukana olleet eivät kuitenkaan jälkikäteen ole kiistäneet toimintaansa, vaikka siihen liittyi esimerkiksi mustien listojen tekemistä yliopistolliseen opettajainkoulutukseen pyrkivistä.

Opetushallitus on linjannut tavoitteissaan sekä sisäisen että ulkoisen yrittäjyyden sisältymisen opetussuunnitelmiin. Samanaikaisesti on tarpeellista yhteiskunnallisten aineiden opetusta vähennetty. Toki käsitys ihmisestä taloudellisesti autonomisena oman elämänsä hallitsijana on aina ollut osa koulutusajatteluamme.

Kysymys kuuluu, minkä käsitteen alla kasvatetaan ja koulutetaan lapsiamme ja nuoriamme, että perusopetuslain tavoite ihmisyydestä, sivistyksestä, tasa-arvosta ja demokratiasta toteutuu lain tarkoittamalla tavalla, eli perusopetussuunnitelman perusteiden (2014) sanoin: Perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Kirja kuuluu kaikille

Viikon lehdistöstä napattua. La aamun 30.10.- 21 HS Merkintöjä kirjoitetaan lukemisesta, kirjojen nimenomaan. Jutussa pohditaan kouluikäisten lukemisen vähyyttä.


Minä luin kansakouluiässä (heti kun sain luvan lainata kirjastosta) yleensä 12 kirjaa viikossa. Enemmänkin olisin lukenut, mutta kerralla sai lainata 4 kirjaa ja kirjasto oli auki vain 3 kertaa viikossa. Kun lasten ja nuorten kirjat oli luettu, sain 12 v iässä luvan lainata "aikuisten" kirjoja. Johan niitä kotona lueskelin, suomalaisia klassikoita oli kirjahyllyssä metreittäin. Kotikirjaston Talviot, Ahot yms. ja kirjaston venäläiset klassikot olin lukenut noin 15 v iässä.

Uskon, että kiinnostus lukemiseen tuli kotoa. Kirjahylly kiinnosti. Eipä sen puoleen, telkkari tuli lapsuuskotiini vasta ollessani 12 v ikäinen. Kontrolli oli tiukka, eikä iltamyöhään muksut katselleet telkkaria.

Kirja kuuluu kaikille -slogan lanseerattiin 1997 Viestintäalan liittokokouksessa. Arvannetko, kenen puheesta se napattiin.

Hävikkiruuan jakelussa häirintää

 Pitkästä aikaa kirjoitan tähän blogiini. Laitan tänne kirjoitukseni facebookissa. Kirjoitus käsittelee useiden viikkojen ajan käytyä keskus...