Kirkko kuuluu kaikille - miksi ehdolla kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon

Olen toiminut pian päättyvän kauden Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoneuvostossa sekä yhteisessä kirkkovaltuustossa. Meillähän on kaksi seurakuntaa, ruotsinkielinen tuomiokirkkoseurakunta ja suomalainen seurakunta. Siksi yhteinen kirkkovaltuusto.

Olemme käyneet eri työryhmissä keskusteluja kirkon arvopohjasta, merkityksstä ihmisille ja pohtineet kirkon tehtäviä.

Koen, että tällaisena aikana, kun etenkin lapsiperheköyhyys on lisääntynyt, ikäihmisten on vaikea saada riittävää hoivaa ja yksinäisiä ihmisiä on aiempaa enemmän, tarvitaan kirkon työtä. Perinteinen diakoniatyö on tärkeää, mutta jos tilanne jatkuu yhtä vaikeana, tarvitaan lisää resursseja. Seurakunnassamme on pohdittu jäsenten ja miksei muidenkin ihmisten osallistumista kirkon vapaaehtoistyöhön. 

Me jäsenet ja kaikki muutkin voimme olla avuksi toinen toisillemme, vapaaehtoistyö palkitsee sisäisesti ja ehkä voimme täyttää sitä tilaa, mikä jää tyhejäksi hyvinvointivaltiomme supistaessa toimintojaan. On puhuttu yhteisvastuun kirkosta. Minulle se merkitsee myös tiloja ja paikkoja, joissa voin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja tarpeen tulla saada lohtua elämän kriiseihin, joita meille jokaiselle jossain vaiheessa tulee.

Koen luottamustehtävissä toimimisen mielekkäänä, ja mielelläni jatkan seuraavallakin kaudella.

Vappupuhe punaisten haudalla 2026

 Porvoon vappu, 1.5.2025 Mirja Suhonen

Hyvät kuulijat,

Kokoonnumme tänään porvoolaisen työväen vapun perinteiden mukaisesti punaisten haudalle muistamaan, kunnioittamaan ja hiljentymään.

Vappu on ilon ja kevään juhla, mutta täällä se saa myös syvemmän merkityksen. Se kutsuu meitä katsomaan historiaamme rehellisesti – muistamaan ne, jotka maksoivat kovimman hinnan ajasta, jolloin tämä maa oli jakautunut kahtia. Muistamme historian.

Samalla jaamme huolen tulevaisuudesta, huolen vanhusten hoivan ja hoidon saamisesta, huolen lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Jaamme huolen työttömyydestä, uskosta ja toivosta, sillä ilman uskoa ja toivoa tulevaisuuteen elämä on raskasta.

Nämä haudat kertovat ihmisistä, jotka uskoivat oikeudenmukaisempaan maailmaan. He olivat työläisiä, joilla oli toiveita ja unelmia. He halusivat oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, kunnioitusta kaikille ihmisille. Heidän kohtalonsa muistuttaa meitä siitä, kuinka hauras rauha voi olla ja kuinka tärkeää on puolustaa ihmisarvoa, demokratiaa ja oikeutta.

Valtaosa meistä on saanut elää rauhan ajassa aikana, jona hyvinvointivaltiota rakennettiin, sen pilareita pystytettiin ja haluttiin antaa mahdollisuudet kaikille opiskeluun, työhön ja toimeentuloon.

Maamme nykyinen hallituspolitiikka on viitoittanut ja yhä viitoittaa tielle, missä ei ole sijaa työnväenliikkeen arvojen mukaiselle Suomelle. Arvot ovat liikkeemme perusta: solidaarisuus, tasa-arvo, demokratia. Kaikille kuuluva hyvä elämä mahdollisuuksineen. Me olemme halunneet pitää kaikki mukana, olemme halunneet huolehtia heikoimmista, kaikista niistä, jotka tarvitsevat apua ja tukea.

Me olemme huolissamme nyky-Suomen politiikasta. Samaan aikaan varakkaamman kansanosan verotusta kevennetään ja yhteisöverotuottoja vähennetään, kun kiristetään pienituloisten taloutta.

Olemme huolissamme äärioikeiston noususta eri puolilla maailmaa ja myös Suomessa. On pelottavaa seurata tätä kehitystä, tietä, joka voi johtaa kansankunnan kahtiajakautumiseen. Sitä tietä emme halua seurata.

Siksi meidän on hyvä muistaa maamme historia, itsenäistymisen aika ja sitä välittömästi seurannut sisällissota. Sellainen aika ei saa toistua.

Meidän on rakennettava rauhaa, pidettävä arvomme kunniassa ja huolehdittava toisistamme.

Kuva: Michael Godtfredsen

Me emme ole täällä tuomitaksemme, vaan ymmärtääksemme. Emme ole tulleet avaamaan vanhoja haavoja, vaan varmistamaan, etteivät ne koskaan enää synny uudelleen. Historia ei saa unohtua, mutta sen ei myöskään pidä jakaa meitä – sen tulee opettaa.

Tänä päivänä, kun juhlimme vappua, voimme samalla sitoutua rakentamaan yhteiskuntaa, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Yhteiskuntaa, jossa erimielisyydet ratkaistaan sanoin, ei asein.

Yhteiskuntaa, jossa jokaisen ääni on arvokas.

Muistakaamme täällä lepääviä. Hiljentykäämme hetkeksi niiden äärelle, jotka lepäävät täällä. Ja jatkakaamme heidän elämänsä muistoa teoilla, jotka rakentavat rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja yhteistä tulevaisuutta.

Hyvää ja arvokasta vappua.

Onnistuuko koulu tehtävässään

 

• 👉Mielenkiintoinen artikkeli Hesarissa tänään 3.9.2025 Apollon koulun Montessori- pedagogiikkaan perustuvasta yläkoulusta. 

• 

  👉Yksi ideoista on: tekemällä oppii. Siksi oppilaat mm siivoavat luokkansa itse, tekevät käytännön töitä ja myös opiskelevat haluamassaan järjestyksessä. 

• 👉Perehdyin jonkin verran yliopistoaikoinani useisiin vaihtoehtopedagogiikkoihin. Freinet- pedagogiikka on myös kiinnostava. 

• 👉Perheessäni yhtenä periaatteena oli, että lapset osallistuvat yhteiseen tekemiseen ja että tarkoitus on, että he kasvavat aikuisten maailmaan osallistumalla vaikkapa kodin töihin. Saattoi tosin käydä, että jossain vaiheessa lähivanhempana uupumus yllätti, ja perinteisesti tein itse liikaa. Pienet lapsethan osallistuvat innokkaasti kodin askareisiin, ja kullekin ikätason mukaan tehtäviä voidaan antaa. 

• 💁Pari tapausta on jäänyt mieleeni. Taloyhtiömme pihalla pikku tyttö halusi kastella pihan kasveja. Annoin hänelle vesikannun, ja neuvoin, mihin vettä voi lorottaa. Lapsukaisen mummo tuohtui tästä - on kuulemma aikuisten töitä, ei lasten kuulu tehdä. Samalla pilasi lapsen ilon olla osallinen. 

• 👌Some- maailmassa jollain palstalla kirjoitin lapsistani, jotka joissain ikävaiheissa tekivät kotona yhteisiä kotitöitä, samoin omasta lapsuudestani. Eräs lukija tuohtui tästä, ja valisti minua, että lapsityövoimaa ei saa käyttää. Kysynpä vain, mihin tämä maailma on menossa. 

• 👏Hesarista osui silmiini artikkeli, jossa jenkkiproffa väitti, että koulussa opitaan vain vähän ja vapaasti siteeraten: itse asiassa koulu pilaa lasten mielenterveyden. (8.8.2024: Leikki opettaa paremmin kuin koulu. Professori Peter Grayn mukaan koulu aiheuttaa lapsille ja nuorille valtavasti stressiä. Se epäonnistuu tärkeimmässä tehtävässään: opettamisessa).  

• 👵Omia kouluaikoja muistellessa: koulussa oli useimmiten tylsää, tein kaikkea muuta kuin opiskelin, olin usein jälki-istunnossa. Pärjäsin tosin suhteellisen hyvin joissain aineissa, joten tarkkaamattomuus ja kaikenlainen oheistoiminta ei ollut vahingollista.  

• 👉👉Nykykoulun tilannetta seuraavana: pitäisikö koulun ottaa askelia johonkin nykyisestä poikkeavaan suuntaan, antaa tilaa enemmän asioille, joita professori Gray korostaa.  Yhä useampi oppilas tarvitsee erityistä tukea, yhä enemmän kaivataan psykologeja kouluihin. Mitäpä, jos järjestelmässä on perustavanlaatuista vikaa, ja sitä pitäisi oleellisesti muuttaa.

Auta Porvoon Mirkku- keräyksellä sotien uhreja

 Täytän kahta vuotta vaille täysiä kymmeniä tällä viikolla.

Tällaisia päiviä ei yleensä juhlita, mutta nyt on tärkeä auttaa. Sodat ja konfliktit eri puolilla maailmaa raastavat mieltäni. Edes jotain on tehtävä, kun ei ole voimia ja osaamista matkustaa auttamaan eikä myöskään itsellä mahdollisuutta kovin suuria summia laittaa avustuksiin. Mutta pienistä puroista voi syntyä suuri virta.

Porvoon Mirkku- nimelle on tehty merkkipäiväkeräys Lääkärit ilman rajoja- järjestölle.

Saaja: Lääkärit Ilman Rajoja

Saajan tilinumero: FI54 8443 2710 0724 34

Viesti: Porvoon Mirkku

MobilePay-Kampanja löytyy Lääkärit Ilman Rajoja- merkkipäiväkeräysten alta numerolla 11126.

Lahjoittaa voi QR- koodin kauttakin.

Lyhyt info järjestöstä.

"Lääkärit Ilman Rajoja (Médecins Sans Frontières, MSF) on kansainvälinen sairaanhoitoon erikoistunut avustusjärjestö. Olemme 50 vuoden ajan antaneet sairaanhoitoa aseellisten konfliktien, epidemioiden ja luonnonkatastrofien uhreille ja niille, jotka eivät pääse terveydenhuollon piiriin."

Lue lisää: https://laakaritilmanrajoja.fi/meista/

Kukkakimppu 60 v- päiviltä.

Demarien vaalimakkarat

Lauantaina eli tätä kirjottaessa herätettiin demarien vaalipäällikkö eli minut kesken ansaittujen alkuiltaunien puhelimen sinnikkäällä piippauksella, kun muutama potentiaalinen äänestäjä rimpautteli kysyäkseen, loppuuko demareilta makkarat.

Siihen minä taloudenhoitajana ja vaalipäällikkönä, että ei koskaan, ei ainakaan vaaliaikana. Sinänsä me taloudenhoitajat ollaan pihiä väkeä, ja lasketaan euroja silmät sirrillään, mutta nyt kyllä hujahti  vaalimakkara- menotilille rahaa niin ettei taatusti lopu kesken.

Sinänsä äänestäjät ovat fiksua porukkaa, eivät ole lahjottavissa millään torisapuskalla. Ovat olleet kampanjan ajan hyvin aktiivisia, kommentoivat, kyselevät, kuuntelevat.

Porukka oli torilla sovitun ajan mukaisesti (Lupapiste.fi )  10-12, mutta lipsahti aika pidemmäksi. Olivat kuulemma makkaranpaistossa ja grillliä jäähdyttelemässä yliajalla melkein puoli tuntia.

Siihen mennessä ehti Hamarin työväentalon lasten tapahtuma loppuvaiheeseen, ajaksi kun oli ilmoitettu 11-12.30.

Vaalipäällikkö lopetus- ja siivoustouhujen jälkeen Hamarista siirtyi tapaamaan kyläaktiiveja Gammelbackaan klo 14.00 ja siitä klo 15.00 valmistautumaan rauhan marssiin ja tapahtumaan Porvoon torille. 

Pieni lepo että jaksaa taas illaksi nuorten tapahtumaan Näsiin S- marketille. Makkaraakin on jääkaapissa, mutta arveltiin, että luotetaan mehuun ja munkkeihin, joita taatusti riittää. 

Paikallinen aviisi väitti, että joukkomme lähti torilta, kun makkarat loppuivat. Eivät lopu. Ei ainakaan vaalikampanjoinnissa.

Ikäihmisille harrastus- ja kohtaamispaikkoja

Muistisairaudet lisääntyvät ihmisten ikääntyessä. Tämä lisää terveydenhoidon kustannuksia ja mikä tärkeintä, huonontaa elämänlaatua. Porvoossakin ikäpyramidi lähentelee kärjellään olevaa kolmiota, mikä merkitsee muistisairauksien lisääntymistä. Siksipä on syytä tehdä toimia, millä ehkäistään sairastumisia ja toimintakyvyn alenemisia.

Olen kuullut sanottavan, että Suomessa dementian kuvitellaan hoituvan sairaalassa makaamalla. Tätä kielikuvaa, ja kenties osaa todellisuuden kuvauksesta on viljelty eläkeikäisten joukoissa. Näin etenkin, kun maamme vanhusten viimeisten vuosien ja vuosikymmenten elämistä on verrattu ns. Hollannin malliin dementiakylineen ja erilaisine tapoineen järjestää ikäihmisten asuminen.

Arvelen, että jokaisen ns. maalaisjärkikin sen sanoo, mutta on tutkimuksin todennettua tietoa vilkkaan sosiaalisen elämän vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin ja jopa muistisairauksien ehkäisyyn. Viimeisin silmiini sattunut tutkimus paljastaa, että muistissairauden alkua voi lykätä jopa viidellä vuodella, kun sosiaalinen elämä on vilkasta.

Aktiivinen sosiaalinen elämä voi tarkoittaa vaikka bingon pelaamista, ihmisten tapaamista, erilaisia harrastuksia, yhdistyksissä toimimista, kohtaamisia keskustelun ja kahvittelunkin merkeissä. Siksipä on tarpeen, että kaupungissamme on riittävästi maksuttomia kokoontumistiloja eri puolilla kaupunkia.

Kuva Stensbölestä Luonnonkukkien
päivänretkeltä vuosi sitten.

Esimerkiksi Gammelbackassa uhkana on maksuttomien kokoontumistilojen katoaminen monitoimitalon ja aikanaan liikekeskuksen purun myötä. Pelikerhot, korttelikeittiö, korttelikahvila, erilaiset harrastekerhot tuovat mielekkyyttä ja iloa elämään. Mutta miten jatkossa. Tiedetään, että keskimääräiset eläkkeet ovat pieniä. Niillä ei kustanneta kalliita harrastuksia eikä välttämättä edes bussimatkoja toiselle puolelle kaupunkia.

Siksipä on viisasta, että kokoontumistiloja on jatkossakin olemassa. Kannattaa ottaa huomioon terveysvaikutukset ja myös kasvavat menot terveydenhuollossa, jos ihmisiltä vähenee mahdollisuus olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Tutkimus mihin viittaan, on julkaistu  Alzheimer's & Dementia: The Journal of the Alzheimer's Association -lehdessä. Tiedolla johtaminen on Porvoon tavoite päätöksenteolle. Tätäkin tietoa kannattaa hyödyntää.

Julkaistu Uusimaa- lehdessä maaliskuussa 2025.

Kuva valittu siksi, että se muistuttaa meitä luontoyhteydestä ja liikkumisen tärkeydestä. 

 

 

Lähiö, kylä vai lähiökylä

Monella meistä on omanlainen käsityksensä porvoolaisista lähiöistä, kuten Gammelbackasta, Huhtisista, Kevätkummusta. Käsitys voi olla hyvinkin stereotyyppinen, perustua demografisiin tilastoihin tai olla tunteikas, omiin kokemuksiin tai toisten puheisiin perustuva. Keskustelu on kiivasta ja leimaavaa etenkin, jos alueilla tapahtuu jotakin julkisuuteen nostettua.

Lähiöistä on tehty useita tutkimuksia, joista tunnetuimmat lienevät Matti Kortteisen tutkimukset. Niissä kuvailtiin elämäntapojen muutosta muuttoliikkeen ja teollistumisen myötä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen. Uudempaa tutkimusta edustaa Lotta Junnilaisen Lähiökylä, Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta (2019).

Junnilaisen mukaan tyypillistä on, että lähiöissä asuvista ihmisistä puhutaan ”vääränlaisina”, ja että heidän sosiaalinen elämänsä ja kulttuurinsa ovat ”vääränlaisia”. Miksi näin, voi aiheellisesti kysyä. Eikö segregaatio eli alueellinen eriytyminen synnytä keskiverrosta poikkeavia ihmisiä myös asuinalueille, missä keskitulo ja koulutustaso ovat korkeat. Ovatko he oikeanlaisia, normien mukaisia. Ovatko vain pääosin vuorataloissa asuvat matalan tulotason ihmiset jotenkin poikkeavia, vääränlaisia.

Kuten Junnilaisen teoksen lähiöt, Routala ja Hallakumpu, Gammelbacka on kasvanut nykyisenlaiseksi teollistumisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen takia. Hallakumpuun tosin muutettiin myös kaupungin tiiviistä keskustasta ahtaista kerrostaloasunnoista.  Nesteen tuotantolaitosten rakentamisen myötä tarvittiin asuntoja, ja iso osa Gammelbackan kerrostaloista on alun perin asutettu Kilpilahdessa työssä käyvillä. Saman tyyppiset ongelmat kasautuivat aikoinaan niin Gammelbackaan kuin muihinkin nopeasti kasvaneisiin lähiöihin.

Eräs vanha porvoolainen kertoi, että Nesteen tulon alkuaikoina Gammelbackassa jollain oli aina viikonloppu, oli järjestyshäiriöitä, tapeltiin, nuorisoporukat ottivat yhteen. Kun erilaisesta kulttuuriympäristöstä muutettiin toiselle puolelle Suomea, juurettomuus ja yksinäisyyskin vaivasi. Tämä on ollut jo vuosikymmenet mennyttä aikaa, mutta tarinat ja mielikuvat elävät.

Tutkimuksen tekijä kertoo lehtihaastattelussa (HS 15.2.2019), että lähiöiden ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhteisöllisyyttä, kun asukkaiden mielestä asuinalueet ovat yhteisöllisiä. Tunnistan hyvin gammelbackalaisen yhteisöllisyyden: naapuriavun, auttamisen oli kyse telkkarin virittämisestä tai kaupassa käymisestä, lääkäriin viemisestä, päivittäisestä naapurin voinnin tarkistamisesta. Alueen sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin on vaikea ulkopuolelta vaikuttaa, kuten myös alueen kulttuuriin, millä tarkoitan elämisen tapaa kunkin arjessa. Lähiön asukkaat puolustavat usein asuinaluettaan, joskin myös saattavat haluta pois.

Jos kaupunki haluaa edistää lähiöidemme asukkainen hyvinvointia, niin julkisilla ja kaupallisilla palveluilla on suuri merkitys, samoin avoimilla tiloilla, joissa asukkaat voivat kokoontua, harrastaa ja toimia haluamallaan tavalla. Myös alueen siisteys, se että rakennuksista ja kulkuväylistä pidetään huolta, on merkitsevää. Gammelbackan puron kunnostus on hyvä esimerkki siitä, että aluetta arvostetaan ja siksi myös asukkaat pitävät siitä parempaa huolta.

Tampereen yliopiston professori Harri Melin toteaa Ylen jutussa 19.4.2019, ettei meillä ole ongelmalähiöitä, vaan lähiöiden sisällä on ongelmia. Arkijärjellä ajateltuna: ei Tiinan, Vesan, Tainan ja Matin (nimet keksittyjä) elämä yksilöinä parane segregaatiota vähentämällä eikä koko lähiön tulo- ja koulutustasoa parantamalla. Jos oman elämän hallinta on hakusessa, rahat eivät riitä tai terveys reistailee, tarvitaan muuta. Toki esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin satsaamalla voidaan vaikuttaa ihmisten tuleviin elämänpolkuihin, ja tästä on mm. Peipon koulua kiiteltykin.

Lähiöitä ja sen asukkaita leimataan milloin minkäkin perusteella. Jo termi lähiö kuulostaa, no, sanotaan vaikka epämääräiseltä. Minusta Gammelbackaa onkin syytä kutsua kaupunginosaksi: kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, kartanon maille rakennettu ja Porvoon maalaiskunnan sydämeksi suunniteltu. Rippeinä Alvar Aallon suunnitelmista vihreys, väljyys ja vaihteleva maisema, metsän läheisyys voimavarana, luonnon vuoksi viihtyisä. Ympäristö on säilyttämisen arvoinen ja ihmisillä on oikeus tasavertaiseen kohteluun kaupunkimme sisällä.

Julkaisu Uusimaan Sana on vapaa- osiossa syyskuussa 2024.

Kuvasssa: Gammelbackan asukkaiden ideoiman kukkaniityn paikka, mikä saa väistyä uuden koulurakennuksen tieltä.