Täytän kahta vuotta vaille täysiä kymmeniä tällä viikolla.
Lue lisää: https://laakaritilmanrajoja.fi/meista/
“Cogito, ergo sum". (René Descartes). Porvoolaisen Mirja Suhosen ajatuksia politiikasta, ihmisyydestä, luonnosta, runoudesta(kin).
Täytän kahta vuotta vaille täysiä kymmeniä tällä viikolla.
Lauantaina eli tätä kirjottaessa herätettiin demarien vaalipäällikkö eli minut kesken ansaittujen alkuiltaunien puhelimen sinnikkäällä piippauksella, kun muutama potentiaalinen äänestäjä rimpautteli kysyäkseen, loppuuko demareilta makkarat.
Muistisairaudet lisääntyvät ihmisten ikääntyessä. Tämä lisää terveydenhoidon kustannuksia ja mikä tärkeintä, huonontaa elämänlaatua. Porvoossakin ikäpyramidi lähentelee kärjellään olevaa kolmiota, mikä merkitsee muistisairauksien lisääntymistä. Siksipä on syytä tehdä toimia, millä ehkäistään sairastumisia ja toimintakyvyn alenemisia.
Olen kuullut sanottavan, että Suomessa dementian kuvitellaan
hoituvan sairaalassa makaamalla. Tätä kielikuvaa, ja kenties osaa todellisuuden
kuvauksesta on viljelty eläkeikäisten joukoissa. Näin etenkin, kun maamme
vanhusten viimeisten vuosien ja vuosikymmenten elämistä on verrattu ns.
Hollannin malliin dementiakylineen ja erilaisine tapoineen järjestää
ikäihmisten asuminen.
Arvelen, että jokaisen ns. maalaisjärkikin sen sanoo, mutta
on tutkimuksin todennettua tietoa vilkkaan sosiaalisen elämän vaikutuksesta
ihmisten hyvinvointiin ja jopa muistisairauksien ehkäisyyn. Viimeisin silmiini
sattunut tutkimus paljastaa, että muistissairauden alkua voi lykätä jopa
viidellä vuodella, kun sosiaalinen elämä on vilkasta.
Aktiivinen sosiaalinen elämä voi tarkoittaa vaikka bingon
pelaamista, ihmisten tapaamista, erilaisia harrastuksia, yhdistyksissä
toimimista, kohtaamisia keskustelun ja kahvittelunkin merkeissä. Siksipä on
tarpeen, että kaupungissamme on riittävästi maksuttomia kokoontumistiloja eri
puolilla kaupunkia.
![]() |
Kuva Stensbölestä Luonnonkukkien päivänretkeltä vuosi sitten. |
Monella meistä on omanlainen käsityksensä porvoolaisista lähiöistä, kuten Gammelbackasta, Huhtisista, Kevätkummusta. Käsitys voi olla hyvinkin stereotyyppinen, perustua demografisiin tilastoihin tai olla tunteikas, omiin kokemuksiin tai toisten puheisiin perustuva. Keskustelu on kiivasta ja leimaavaa etenkin, jos alueilla tapahtuu jotakin julkisuuteen nostettua.
Lähiöistä on tehty useita tutkimuksia, joista tunnetuimmat
lienevät Matti Kortteisen tutkimukset. Niissä kuvailtiin elämäntapojen muutosta
muuttoliikkeen ja teollistumisen myötä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen.
Uudempaa tutkimusta edustaa Lotta Junnilaisen Lähiökylä, Tutkimus
yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta (2019).
Junnilaisen mukaan tyypillistä on, että lähiöissä asuvista
ihmisistä puhutaan ”vääränlaisina”, ja että heidän sosiaalinen elämänsä ja
kulttuurinsa ovat ”vääränlaisia”. Miksi näin, voi aiheellisesti kysyä. Eikö segregaatio
eli alueellinen eriytyminen synnytä keskiverrosta poikkeavia ihmisiä myös asuinalueille,
missä keskitulo ja koulutustaso ovat korkeat. Ovatko he oikeanlaisia, normien
mukaisia. Ovatko vain pääosin vuorataloissa asuvat matalan tulotason ihmiset
jotenkin poikkeavia, vääränlaisia.
Kuten Junnilaisen teoksen lähiöt, Routala ja Hallakumpu, Gammelbacka on
kasvanut nykyisenlaiseksi teollistumisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen takia.
Hallakumpuun tosin muutettiin myös kaupungin tiiviistä keskustasta ahtaista
kerrostaloasunnoista. Nesteen
tuotantolaitosten rakentamisen myötä tarvittiin asuntoja, ja iso osa
Gammelbackan kerrostaloista on alun perin asutettu Kilpilahdessa työssä
käyvillä. Saman tyyppiset ongelmat kasautuivat aikoinaan niin Gammelbackaan
kuin muihinkin nopeasti kasvaneisiin lähiöihin.
Eräs vanha porvoolainen kertoi, että Nesteen tulon alkuaikoina Gammelbackassa jollain
oli aina viikonloppu, oli järjestyshäiriöitä, tapeltiin, nuorisoporukat ottivat
yhteen. Kun erilaisesta kulttuuriympäristöstä muutettiin toiselle puolelle
Suomea, juurettomuus ja yksinäisyyskin vaivasi. Tämä on ollut jo vuosikymmenet
mennyttä aikaa, mutta tarinat ja mielikuvat elävät.
Tutkimuksen tekijä kertoo lehtihaastattelussa (HS 15.2.2019), että lähiöiden
ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhteisöllisyyttä, kun asukkaiden
mielestä asuinalueet ovat yhteisöllisiä. Tunnistan hyvin gammelbackalaisen
yhteisöllisyyden: naapuriavun, auttamisen oli kyse telkkarin virittämisestä tai
kaupassa käymisestä, lääkäriin viemisestä, päivittäisestä naapurin voinnin
tarkistamisesta. Alueen sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin on vaikea
ulkopuolelta vaikuttaa, kuten myös alueen kulttuuriin, millä tarkoitan elämisen
tapaa kunkin arjessa. Lähiön asukkaat puolustavat usein asuinaluettaan, joskin
myös saattavat haluta pois.
Jos kaupunki haluaa edistää lähiöidemme asukkainen
hyvinvointia, niin julkisilla ja kaupallisilla palveluilla on suuri merkitys,
samoin avoimilla tiloilla, joissa asukkaat voivat kokoontua, harrastaa ja
toimia haluamallaan tavalla. Myös alueen siisteys, se että rakennuksista ja
kulkuväylistä pidetään huolta, on merkitsevää. Gammelbackan puron kunnostus on
hyvä esimerkki siitä, että aluetta arvostetaan ja siksi myös asukkaat pitävät
siitä parempaa huolta.
Tampereen yliopiston professori Harri Melin toteaa Ylen jutussa 19.4.2019,
ettei meillä ole ongelmalähiöitä, vaan lähiöiden sisällä on ongelmia.
Arkijärjellä ajateltuna: ei Tiinan, Vesan, Tainan ja Matin (nimet keksittyjä) elämä
yksilöinä parane segregaatiota vähentämällä eikä koko lähiön tulo- ja
koulutustasoa parantamalla. Jos oman elämän hallinta on hakusessa, rahat eivät
riitä tai terveys reistailee, tarvitaan muuta. Toki esimerkiksi kouluihin ja
päiväkoteihin satsaamalla voidaan vaikuttaa ihmisten tuleviin elämänpolkuihin, ja
tästä on mm. Peipon koulua kiiteltykin.
HS kirjoittaa rakennusalalla toimivasta naisinsinööristä, joka on kohdannut syrjintään työssään. Etenkin vanhemmat miehet epäilevät naisen kykyjä ja olipa joku tokaissut, ettei ota vastaan käskyjä naiselta.
Tässä joitain omia kokemuksiani ajalta, jolloin toimin kaapelitv- yhtiössä asentajana, myöhemmin teknisessä neuvonnassa useita vuosia, sittemmin asiakaspalvelussa työnohjaajana, siis ns. miesten töissä ja hyvin paljon tekniikan parissa.
· vaihdoin antennipistorasiaa asunnossa. Talonmies ja isännöitsijä seurasivat silmä kovana. Et sinä osaa porata, sanoi isännöitsijä, kun piti tehdä uudet reiät seinään. Kun osasin, isännöitsijä pihalla poislähtöä tehdessä: tämä tyttö osasi mutta vaimoni ei ainakaan osaa!
·
eräässä asunnossa asukkaan puualan insinööri- poika
oli tehnyt omia kytkentöjä
antennirasiaan (ns. kolmas johto). Asukas ei
meinannut millään uskoa, että ko. alan poika on tehnyt virheen. Uskoi, kun tv
alkoi näkyä hyvin korjauksen jälkeen. Syy epäilyyn oli sukupuoleni.
·
eräs asiakas kysyi painavia asentajan tavaroita asuntoon
kantaessani, että tulitkos bussilla vai ratikalla, eihän naiset osaa ajaa
autoa. Hiukan myöhemmin totesi, että ajaahan se tyttärenikin jossain suurkaupungissa,
mutta en menisi naisen ajamaan autoon
·
puhelimessa useita kertoja haluttiin mies /
asiantuntija / se joka osaa puhelimeen. Sanoin aina, että olen täällä sitä
varten, ja jos en jotain osaa / tiedä, ohjaan eteenpäin. Kerran eräs mies ei
uskonut kertomaani (liittyi magneettikentän aiheuttamaan konvergenssihäiriöön
tv:n kuvaruudussa). Soitti yleisradion tekniikkaan, joka siihen aikaan oli
valvontaroolissa. Tuttu teknikko kysyi soittajalta, että kuka sinulle kertoi
asiasta. Kun kuuli, että minä, niin oli todennut, että kyllä se tyttö tietää.
Oltiin toki ko ongelmasta puhuttu YLEn tarkastajien kanssa ennen kuin ongelma
selvisi.
·
joskus vängättiin puhelimessa lisäpistorasioiden
asennuksista, antennijohtojen laadusta tms. Kun sanoin taikasanan
impedanssisovitus, niin loppui vääntö.
· huvittavin tapaus oli varmaankin eräs herra, joka halusi yhtiöltä asiaa, mitä ei voitu toteuttaa. Sanoi, että jos suljen puhelimen ja en tee kuten hän haluaa, saan potkut, koska hän on Erkon (eli pääomistajan) entinen koulukaveri. Kohteliaasti sanoin, että olemme keskustelleet asian loppuun, suljen puhelimen, kiitos ja kuulemiin. Kyse oli S- alueen välittämisestä taloverkossa, mikä ei vastannut vaatimuksia.
·
puhelimessa onnistuimme korjaamaan monta asiakkaan
pulmaa. Esim: asiakas: olette kadottaneet äänen televisiostani. Minä: onko
teillä maksutv- laite? A: kyllä. M: Ottakaa se käteenne, siinä on oikeassa
reunassa vihreä nappi, painakaa sitä. A: no nyt ääni alkoi kuulua, mitä te
teitte siellä.
·
Puhelimessa saimme korjattua myös näitä: asiakas
soittaa, usein vihaisena, kun tv ei näy. Minä: onko teillä siivottu äskettäin?
A: kyllä, miten niin. M: tarkistakaa, onko antennijohto seinässä / antennirasiassa
ja televisiossa kiinni.
A: kiitos. Näin säästyi asiakkaan rahaa, kun ei
lähetetty asentaa.
·
Puhelimessa edelleen. TV- kuva on kadonnut.
Minä: toimiiko teillä kuitenkin sähköt asunnossa?
A mistä minä sen tiedän, te
kuvan kadotitte.
M: katsokaa vaikkapa, palaako jääkaapissa
valo. A: ei pala. –
mitäs siihen sanomaan. Avuttomuus
tai uusavuttomuus, sitä oli jo -80- ja 90-
luvuilla.
Kiitokset niille esimiehille ja työkavereille, jotka olivat reiluja ja kohtelivat kuten muitakin työntekijöitä.
Loppuaika kuluikin ammattiliitossa työehtosopimusasioissa enimmäkseen. Siinä sivussa valmistuin kasvatustieteen maisteriksi, ja sain hyödynnettyä opintojani erilaisissa koulutusasioissa työsuhteen aikana.
Ihan ilman syrjinnän tapaista tilannetta ei uudessakaan työssä selvinnyt. Olimme kahden työkaverin kanssa työpaikkakäynnillä Tampereella. Demarin toimittaja tuli jututtamaan, otti valokuvan, mutta sanoi, ettei halua minua kuvaan. Eikö tajunnut, että tehdään täsmälleen samaa työtä miespuolisten kavereiden kanssa, vai halusiko muuten sain kuvata miehiä. Jäi arvoitukseksi. Epäilen, että stereotyyppisesti kuvitteli minut sihteeriksi ja miespuoliset kollegat alan asiantuntijoiksi.
Vuonna 2022 otin kantaa tulevaan kaavoitukseen ns. Edelfeltinrannan eli entisen ÖNY:n (Östra Nylands yrkesinstitut) alueella Porvoossa. Kannanotto julkaistiin Uusimaan sana on vapaa- palstalla.
Porvoo tavoittelee Edelfeltinrannan alueen osallistumis- ja
arviointisuunnitelmassa alueen merenranta-alueiden tulemista kaikkien
kaupunkilaisten käyttöön, venesatama-alueen kehittämistä, hiilineutraalia,
ilmastoviisasta, merellistä ja viihtyisää asuinaluetta noin 300 asukkaalle.
Etätyön vaatimukset otetaan erityisesti huomioon. Projektiin on saatu
rahoitusta ympäristöministeriöltä.
Osa alueesta on ollut Haikon kartanon työntekijöidenkin asuttamia tiluksia.
Osa kaavoituskohteesta on puretun ammattikoulun aluetta, ja siellä on
kaavoituksen tausta-aineiston mukaan ollut asutusta pitkään. Alue sopisikin
paitsi tavoitelluksi etätyöympäristöksi, historiansa perusteella pienimuotoisen
yritystoiminnan alueeksi.
Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä: alue on mahtava ja sopii hyvin
asumiseen, etätyöhön, tavoiteltuun ilmastoviisaaseen rakentamiseen. Mutta
kirjoittajien maalailusta tulevan alueen suhteen saa sen vaikutelman, että
alueesta halutaan jonkinlainen Porvoon Westend, kultarannikko, jonne ei ihan
kaikille voi olla pääsyä. Kyseessä on kuitenkin kohde, mikä on kuntalaisten
omaisuutta, yhteisin verovaroin ministeriön tukemaakin, siksi kaikkien
kaupunkia.
En halua nähdä kotikaupungissani segregaation lisääntymistä. Alueelle sopii
mainiosti myös vuokra-asuminen, osaomistusasuminen, asumisoikeusasuminen.
Myös
kerrostaloja voi alueella olla, kunhan ne istuvat maisemaan eivätkä muodosta
maamerkkejä vanhassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä.
On
hyvä muistaa, että osa ihmisistä haluaa asua vaivattomasti kerrostalossa.
Tiiviimpi rakentaminen myös säästää maa-alaa viherrakentamiseen ja vanhojen
puukujien säilyttämiseen, minkä oiisin kyseiselle alueella saavan erityistä
huomiota.
Hyvät lukijat
eläkeläisen elämä on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt kirjoittaa juuri mitään. Olkoon -ilman uuden vuoden lupauksia- tahti jatkossa toinen. Helpotukseksi monenmoiseen vastuunkantoon järjestöelämässä jättäydyin pois Porvoon sd- kunnallisjärjestön hallituksesta.
Vaaleista
Mistä tietää, että vaalit lähestyvät, vaikkei olisi selvillä kalenterista? Vastaan samoin tein. Etenkin demarien ja muiden eri mieltä olevien tai omaa kantaa esittävien postauksiin alkaa facebookissa ilmaantua niin sanottuja nauruhymiöitä. Niitä käyttävät lähinnä erään puolueen kannattajat. Olen useammankin naurunaaman lisääjän profiilia tutkinut, ja lähes poikkeuksetta jäljet johtavat ps- tehtaalle. Osa profiileista on selkeästi joko feikkiprofiileita tai tehty muuten vain viestin välittämiseksi - nauruhymiöviestin. Yhden profiilin estin, yhden ilmiannoin facebookille.
Hymyillen ja iloiten siitä, että #Jutta2024.fi - kampanja elää, presidentin vaalit lähestyvät ja meillä on hyvä, kansainvälistä kokemusta hankkinut ehdokas.
#PorvoonMirkku2024
Täytän kahta vuotta vaille täysiä kymmeniä tällä viikolla. Tällaisia päiviä ei yleensä juhlita, mutta nyt on tärkeä auttaa. Sodat ja konfl...