Politiikassa tarvitaan kaiken ikäisiä

Kuntavaalit ovat takanapäin. Porvoossa poliittiset ryhmät ovat sopineet paikkajaosta pitkälti vaalimatematiikka käyttäen, ja puolueetkin ovat jo nimenneet ehdokkaitaan eri luottamushenkilöpaikkoihin.

Porvoon valtuustoon tuli valituksi useitakin nuoria ehdokkaita, demareistakin yksi kaksikymppinen. Nuorin ehdokkaistamme ei yltänyt valtuustopaikkaan, mutta hän kuitenkin sai luottamushenkilöpaikan toiveensa mukaisesti.

Jatkuvuuden kannalta on hyvä, että nuoria on mukana: muutenhan puolue ja sen osastot lakkaisivat olemasta ajan myötä. On kuitenkin hyvä, että jokainen ikäluokka on edustettuna. Kokemusta tarvitaan päättäjien pöydissä. On oltava tietoa päätettävistä asioista, päätöksen teon prosesseista, on osattava laaja-alaisesti arvioida päätösten vaikutukset. Tarvitaan taitoja, mitkä kehittyvät kokemuksen myötä.

Kirjoitin tiedotteen Porvoon Demarien luottamushenkilöiden valinnoista. Olkoon se tässä kirjoituksessa muistuttamassa, millä mielellä lähdimme liikkeelle vaalien 2021 jälkeen. Kävimme some- vaalit, ja se näkyy tuloksessa. Mutta se ei poista sitä, että jokainen ehdokas oli yhtä tärkeä.

Porvoon Demarit kannustavat nuoria mukaan politiikkaan
(julkaisu osin UM)

 Porvoon demarien nuorimmat kuntavaaliehdokkaat ovat mukana politiikan arjessa tulevalla valtuustokaudella. Valtuustopaikan saavuttanutta Vilhelmiina Eskolaa esitetään sivistyslautakunnan varsinaiseksi jäseneksi. Porukan kuopusta, juuri ylioppilaaksi kirjoittanutta Siru Nykästä esitetään suomenkielisen koulutusjaoston jäseneksi hänen oman toiveensa mukaisesti. Mentorina toimii nykyinen jäsen Juha Jokinen jaoston toisena jäsenenä ja varapuheenjohtajana.

- jatkuvuuden vuoksi ja erilaisten näkökulmien tuomiseksi poliittiseen keskusteluun tarvitaan erityisesti nuoria mukaan. Heillä on tuoreimmat käsitykset ja kokemukset koulumaailmasta, ja myös hyviä kehittämisehdotuksia, toteaa kunnallisjärjestön puheenjohtaja Mirja Suhonen tyytyväisenä nuorimpien ehdokkaiden paikkavalinnoista.

- keskeisille lautakuntapaikoille olemme saaneet osaavia ja laajakatseisia luottamushenkilöitä. Kaupunkikehityslautakunnassa jatkaa konkari Riitta Ahola seuranaan uusi valtuutettu Mika Laurila. Sivistyslautakunnassa Marianne Korpi edustaa jatkuvuutta ja vankkaa osaamista valtuustouraa aloittelevan Vilhelmiina Eskolan rinnalla.

Sosiaali- ja terveyslautakuntaan esitetään monipuolisia osaajia Jan Nyströmiä ja puheenjohtajaksi Jenna Perokorpea, molemmat uusia kuntapäättäjiä. Rakennus- ja ympäristölautakuntaan on ehdolla nykyinen lautakunnan jäsen Petri Pasanen ja aiemmin lautakunnassa ollut Mirja Suhonen, jota esitetään liikelaitos Kuninkaantien työterveyden johtokunnan puheenjohtajaksi. Ruotsikieliseen koulutusjaostoon on ehdolla Tolkkisten vanhempainyhdistyksen toiminnasta ja nuorten urheiluharrastuksista tuttu Ulrika Korpinen.

Liikelaiton tilapalveluiden johtokuntaa luotsaamaan esitetään Marko Piiraista ja Careerian hallituksen puheenjohtajaksi Mikko Valtosta. Uudenmaanliiton maakuntavaltuustoon esitetään Anette Karlssonia ja varalle Sami Ryynästä.

Kaupunginvaltuusto kokoontuu näiltä näkymin 18.8.2021 päättämään virallisesti Porvoon  luottamushenkilöpaikoista.

Korona- exit Porvooseen(kin)

Kesäkuinen sunnuntai on tänä vuonna poikkeuksellisesti vaalipäivä. Yleensä olemme valinneet kuntapäättäjät lokakuussa tai keväällä, kesä on pyhitetty lomailuun, on vähennetty virallisia tekemisiä ja ehkä hoidettu kotia, oltu lasten ja perheen seurassa.

Minäkin olen kuntavaaleissa ehdokkaana. Nykyinen kotikunta on kolmas paikkakunta, missä osallistun kuntapolitiikkaan olemalla ehdokkaana. Politiikka on minun tapani olla osallinen, olla pitämässä huolta luonnosta ja ihmisistä.

Muistan mietteitäni, kun muutin Porvooseen 1995. Halusin mukaan sekä järjestötoimintaan että politiikkaan juurtuakseni ja voidakseni vaikuttaa kuntamme asioihin: ympäristöön, kouluteiden turvallisuuteen, opetuksen laatuun kouluissa ja terveyspalveluihin. Tulinkin valituksi Peipon koulun johtokuntaan 1996 vaalien jälkeen. Työsarkaa riitti: pidimme huolta siitä, että saimme määräaikaisia opettajien virkoja vakinaisiksi, saimme erityisopetusta lisää, taistelimme koulun kunnon puolesta ja vaadimme piha-alueelle tasaisen hiekan ja asfaltin lisäksi edes koripallotelineitä, jotta lapsilla olisi puuhaa välitunneilla ja koulun alku odotellessa.

Pikkuhiljaa lasten ja nuorten tarpeita on otettu enemmän huomioon, ei suinkaan vielä kaikkialla. Lasteni lähikoulun piha on viihtyisämmän oloinen kuin 1990- luvulla. Kiitokset siitä.

Nyt vuonna 2021 olen huolissani oikeastaan samoista asioista kuin Porvooseen muuttaessani. Silloin elettiin laman jälkeistä aikaa, tai oikeastaan lamaa. Lapsiperheiltä oli leikattu etuuksia, oli työttömyyttä, konkursseja, pettyneitä yrittäjiä, joilla oli vaikeuksia. Laman lapset on oikeastaan käsite: niin paljon aihetta on tutkittu. Mutta ollaanko otettu opiksi?

Porvooseen(kin) tarvitaan korona-exit, eli suunnitelma, millä korjataan vuoden 2020 keväällä alkaneen korona -pandemian seurauksia. Eniten olen huolissani nuorista. Osa koululaisista ja opiskelijoista ovat vaarassa pudota opinnoista, jäädä kauas opintotavoitteista, elämänpolku ei täytä odotuksia ja se voi aiheuttaa masennusta. Mutta nämä ovat asioita, joita voidaan korjata. Jos poliittista tahtoa on, me voimme tehdä korona -exitimme ja onnistua siinä - yhdessä.