Olemme käyneet eri työryhmissä keskusteluja kirkon arvopohjasta, merkityksstä ihmisille ja pohtineet kirkon tehtäviä.
Koen, että tällaisena aikana, kun etenkin lapsiperheköyhyys on lisääntynyt, ikäihmisten on vaikea saada riittävää hoivaa ja yksinäisiä ihmisiä on aiempaa enemmän, tarvitaan kirkon työtä. Perinteinen diakoniatyö on tärkeää, mutta jos tilanne jatkuu yhtä vaikeana, tarvitaan lisää resursseja. Seurakunnassamme on pohdittu jäsenten ja miksei muidenkin ihmisten osallistumista kirkon vapaaehtoistyöhön.
Me jäsenet ja kaikki muutkin voimme olla avuksi toinen toisillemme, vapaaehtoistyö palkitsee sisäisesti ja ehkä voimme täyttää sitä tilaa, mikä jää tyhejäksi hyvinvointivaltiomme supistaessa toimintojaan. On puhuttu yhteisvastuun kirkosta. Minulle se merkitsee myös tiloja ja paikkoja, joissa voin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja tarpeen tulla saada lohtua elämän kriiseihin, joita meille jokaiselle jossain vaiheessa tulee.
Koen luottamustehtävissä toimimisen mielekkäänä, ja mielelläni jatkan seuraavallakin kaudella.
