Tasa-arvosta ja sukupuolten yhdenvertaisista oikeuksista on puhuttu ja kirjoitettu ainakin jo Englannin suffragettien ajoista lähtien. Luultavasti jo aiemminkin.
Nyt monia keskusteluttaa Suomen hallituksen nuorehkot naisministerit, heidän pätevyytensä ja kyvykkyytensä, mistä toki on paljonkin näyttöä.Vähättely- mentaliteetti istuu uskomattoman lujana. Itse olen kokenut vähättelyä ollessani aikoinaan töissä miesvaltaisella alalla. Kerrankin eräs mieshenkilö epäili taitoani porata seinään reikää, sellaista kuusimillistä. Kun poraus onnistui, totesi mies: " tämä tyttö osasi mutta minun vaimoni ei ainakaan osaa". Eräs nainen kysyi, ilmestyessäni hänen kotiinsa asentajan työkalut pakissa, että tulitko bussilla. Kun kerroin tulleeni Hiace- pakulla, nainen sanoi: "No, ajaa minunkin tyttäreni suurkaupungissa autoa muta en menisi lentokoneeseen, mitä ohjaa nainen."
On ollut mielenkiintoista työskennellä tehtävissä, missä ennakkoluulot ja -asenteet vallitsevat. Eräs uskomattomin tarina liittyy kuitenkin työväenlehden naistoimittajan käytökseen. Olimme kymmenisen vuotta sitten kahden ay- liikkeen mieskollegan kanssa työpaikkakäynnillä. Toimittaja kyseli meiltä käynnistämme ja kaivoi jutustelun jälkeen kameran esille. Minut hän pyysi siirtymään syrjään ja nappasi kuvan mieskollegoista. Koskaan ei selvinnyt miksi en kelvannut kuvaan.
7.3.2021 HS (Helsingin Sanomat) julkaisi Satu Vasantolan jutun naisten osuuden kasvattamisesta lehden jutuissa. Vuosien aikana naisia on haastateltu aiempaa enemmän, tasavertaisesti ei vieläkään. Sama pätee muiden länsimaiden lehdistöissä. Jutun perusteella voi todeta, paljon on tehtävät tietoista työtä, että myös naisten ansiot saavat ansaitut palstamillimetrinsä.
Olen iloinen, että nykyajan nuoret naiset pitävät tasa-arvokeskustelua yllä, nostavat esille epäkohtia ja vaativat muutosta. Toivon sydämestäni, että myös tapaamieni naisten kaltaiset kanssasisariin asenteellisesti suhtautuvat kanssasisaret havahtuisivat, ja antaisivat sekä itselleen että muilla mahdollisuuden kasvaa yhdenvertaisuuden tiellä.
Kaupungin virastossa esimies kutsui minut kahvipöytään, jossa jo istui kaupungin korkea virkamies. Kun tiesin, että hän vastasi hankinnoista, otin esille kirjoituskoneongelmat ja siitä meillä riitti juttua. Esimies minulle jälkeenpäin, että "mitä sinä siitä rupesin puhumaan, että olisit ollut vain semmoinen silmänilo". Oksetti se esimies kyllä muutenkin.
VastaaPoista