Lähiö, kylä vai lähiökylä

Monella meistä on omanlainen käsityksensä porvoolaisista lähiöistä, kuten Gammelbackasta, Huhtisista, Kevätkummusta. Käsitys voi olla hyvinkin stereotyyppinen, perustua demografisiin tilastoihin tai olla tunteikas, omiin kokemuksiin tai toisten puheisiin perustuva. Keskustelu on kiivasta ja leimaavaa etenkin, jos alueilla tapahtuu jotakin julkisuuteen nostettua.

Lähiöistä on tehty useita tutkimuksia, joista tunnetuimmat lienevät Matti Kortteisen tutkimukset. Niissä kuvailtiin elämäntapojen muutosta muuttoliikkeen ja teollistumisen myötä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen. Uudempaa tutkimusta edustaa Lotta Junnilaisen Lähiökylä, Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta (2019).

Junnilaisen mukaan tyypillistä on, että lähiöissä asuvista ihmisistä puhutaan ”vääränlaisina”, ja että heidän sosiaalinen elämänsä ja kulttuurinsa ovat ”vääränlaisia”. Miksi näin, voi aiheellisesti kysyä. Eikö segregaatio eli alueellinen eriytyminen synnytä keskiverrosta poikkeavia ihmisiä myös asuinalueille, missä keskitulo ja koulutustaso ovat korkeat. Ovatko he oikeanlaisia, normien mukaisia. Ovatko vain pääosin vuorataloissa asuvat matalan tulotason ihmiset jotenkin poikkeavia, vääränlaisia.

Kuten Junnilaisen teoksen lähiöt, Routala ja Hallakumpu, Gammelbacka on kasvanut nykyisenlaiseksi teollistumisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen takia. Hallakumpuun tosin muutettiin myös kaupungin tiiviistä keskustasta ahtaista kerrostaloasunnoista.  Nesteen tuotantolaitosten rakentamisen myötä tarvittiin asuntoja, ja iso osa Gammelbackan kerrostaloista on alun perin asutettu Kilpilahdessa työssä käyvillä. Saman tyyppiset ongelmat kasautuivat aikoinaan niin Gammelbackaan kuin muihinkin nopeasti kasvaneisiin lähiöihin.

Eräs vanha porvoolainen kertoi, että Nesteen tulon alkuaikoina Gammelbackassa jollain oli aina viikonloppu, oli järjestyshäiriöitä, tapeltiin, nuorisoporukat ottivat yhteen. Kun erilaisesta kulttuuriympäristöstä muutettiin toiselle puolelle Suomea, juurettomuus ja yksinäisyyskin vaivasi. Tämä on ollut jo vuosikymmenet mennyttä aikaa, mutta tarinat ja mielikuvat elävät.

Tutkimuksen tekijä kertoo lehtihaastattelussa (HS 15.2.2019), että lähiöiden ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhteisöllisyyttä, kun asukkaiden mielestä asuinalueet ovat yhteisöllisiä. Tunnistan hyvin gammelbackalaisen yhteisöllisyyden: naapuriavun, auttamisen oli kyse telkkarin virittämisestä tai kaupassa käymisestä, lääkäriin viemisestä, päivittäisestä naapurin voinnin tarkistamisesta. Alueen sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin on vaikea ulkopuolelta vaikuttaa, kuten myös alueen kulttuuriin, millä tarkoitan elämisen tapaa kunkin arjessa. Lähiön asukkaat puolustavat usein asuinaluettaan, joskin myös saattavat haluta pois.

Jos kaupunki haluaa edistää lähiöidemme asukkainen hyvinvointia, niin julkisilla ja kaupallisilla palveluilla on suuri merkitys, samoin avoimilla tiloilla, joissa asukkaat voivat kokoontua, harrastaa ja toimia haluamallaan tavalla. Myös alueen siisteys, se että rakennuksista ja kulkuväylistä pidetään huolta, on merkitsevää. Gammelbackan puron kunnostus on hyvä esimerkki siitä, että aluetta arvostetaan ja siksi myös asukkaat pitävät siitä parempaa huolta.

Tampereen yliopiston professori Harri Melin toteaa Ylen jutussa 19.4.2019, ettei meillä ole ongelmalähiöitä, vaan lähiöiden sisällä on ongelmia. Arkijärjellä ajateltuna: ei Tiinan, Vesan, Tainan ja Matin (nimet keksittyjä) elämä yksilöinä parane segregaatiota vähentämällä eikä koko lähiön tulo- ja koulutustasoa parantamalla. Jos oman elämän hallinta on hakusessa, rahat eivät riitä tai terveys reistailee, tarvitaan muuta. Toki esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin satsaamalla voidaan vaikuttaa ihmisten tuleviin elämänpolkuihin, ja tästä on mm. Peipon koulua kiiteltykin.

Lähiöitä ja sen asukkaita leimataan milloin minkäkin perusteella. Jo termi lähiö kuulostaa, no, sanotaan vaikka epämääräiseltä. Minusta Gammelbackaa onkin syytä kutsua kaupunginosaksi: kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, kartanon maille rakennettu ja Porvoon maalaiskunnan sydämeksi suunniteltu. Rippeinä Alvar Aallon suunnitelmista vihreys, väljyys ja vaihteleva maisema, metsän läheisyys voimavarana, luonnon vuoksi viihtyisä. Ympäristö on säilyttämisen arvoinen ja ihmisillä on oikeus tasavertaiseen kohteluun kaupunkimme sisällä.

Julkaisu Uusimaan Sana on vapaa- osiossa syyskuussa 2024.

Kuvasssa: Gammelbackan asukkaiden ideoiman kukkaniityn paikka, mikä saa väistyä uuden koulurakennuksen tieltä.

Naiset ”miesten” töissä

HS kirjoittaa rakennusalalla toimivasta naisinsinööristä, joka on kohdannut syrjintään työssään. Etenkin vanhemmat miehet epäilevät naisen kykyjä ja olipa joku tokaissut, ettei ota vastaan käskyjä naiselta.

Tässä joitain omia kokemuksiani ajalta, jolloin toimin kaapelitv- yhtiössä asentajana, myöhemmin teknisessä neuvonnassa useita vuosia, sittemmin asiakaspalvelussa työnohjaajana, siis ns. miesten töissä ja hyvin paljon tekniikan parissa.        

·       vaihdoin antennipistorasiaa asunnossa. Talonmies ja isännöitsijä seurasivat silmä kovana. Et sinä osaa porata, sanoi isännöitsijä, kun piti tehdä uudet reiät seinään. Kun osasin, isännöitsijä pihalla poislähtöä tehdessä: tämä tyttö osasi mutta vaimoni ei ainakaan osaa!

·       eräässä asunnossa asukkaan puualan insinööri- poika oli tehnyt omia kytkentöjä
antennirasiaan (ns. kolmas johto). Asukas ei meinannut millään uskoa, että ko. alan poika on tehnyt virheen. Uskoi, kun tv alkoi näkyä hyvin korjauksen jälkeen. Syy epäilyyn oli sukupuoleni.

·       eräs asiakas kysyi painavia asentajan tavaroita asuntoon kantaessani, että tulitkos bussilla vai ratikalla, eihän naiset osaa ajaa autoa. Hiukan myöhemmin totesi, että ajaahan se tyttärenikin jossain suurkaupungissa, mutta en menisi naisen ajamaan autoon

·       puhelimessa useita kertoja haluttiin mies / asiantuntija / se joka osaa puhelimeen. Sanoin aina, että olen täällä sitä varten, ja jos en jotain osaa / tiedä, ohjaan eteenpäin. Kerran eräs mies ei uskonut kertomaani (liittyi magneettikentän aiheuttamaan konvergenssihäiriöön tv:n kuvaruudussa). Soitti yleisradion tekniikkaan, joka siihen aikaan oli valvontaroolissa. Tuttu teknikko kysyi soittajalta, että kuka sinulle kertoi asiasta. Kun kuuli, että minä, niin oli todennut, että kyllä se tyttö tietää. Oltiin toki ko ongelmasta puhuttu YLEn tarkastajien kanssa ennen kuin ongelma selvisi.

·       joskus vängättiin puhelimessa lisäpistorasioiden asennuksista, antennijohtojen laadusta tms. Kun sanoin taikasanan impedanssisovitus, niin loppui vääntö.

·       huvittavin tapaus oli varmaankin eräs herra, joka halusi yhtiöltä asiaa, mitä ei voitu toteuttaa. Sanoi, että jos suljen puhelimen ja en tee kuten hän haluaa, saan potkut, koska hän on Erkon (eli pääomistajan)  entinen koulukaveri. Kohteliaasti sanoin, että olemme keskustelleet asian loppuun, suljen puhelimen, kiitos ja kuulemiin. Kyse oli S- alueen välittämisestä taloverkossa, mikä ei vastannut vaatimuksia. 

·       puhelimessa onnistuimme korjaamaan monta asiakkaan pulmaa. Esim: asiakas: olette kadottaneet äänen televisiostani. Minä: onko teillä maksutv- laite? A: kyllä. M: Ottakaa se käteenne, siinä on oikeassa reunassa vihreä nappi, painakaa sitä. A: no nyt ääni alkoi kuulua, mitä te teitte siellä.

·       Puhelimessa saimme korjattua myös näitä: asiakas soittaa, usein vihaisena, kun tv ei näy. Minä: onko teillä siivottu äskettäin? A: kyllä, miten niin. M: tarkistakaa, onko antennijohto seinässä / antennirasiassa ja televisiossa kiinni.
A: kiitos. Näin säästyi asiakkaan rahaa, kun ei lähetetty asentaa. 

·       Puhelimessa edelleen. TV- kuva on kadonnut.
Minä: toimiiko teillä kuitenkin sähköt asunnossa?
A mistä minä sen tiedän, te kuvan kadotitte.
M: katsokaa vaikkapa, palaako jääkaapissa
valo. A: ei pala. – mitäs siihen sanomaan. Avuttomuus
tai uusavuttomuus, sitä oli jo -80- ja 90- luvuilla.

      Aikoinaan suoritin yhteisantenniasentajan tutkinnon,
sillä kertaa kurssini ainoana naisena. Miesvaltainen
ala muutoinkin.
Aikamoinen tietomäärä ehti karttuakin reilussa
20 vuodessa.
Toki digitalisaatio on muuttanut tekniikkaa, mutta tietyt perusasiat säilyvät. Työpaikka oli mahtava siinä mielessä, että sain seurata tiedonvälityksen teknistä kehittymistä yhden edelläkävijäyrityksen sisältä. Pohjana minulla oli 3- vuotinen radio- ja tv- asentajan koulutus 1970- luvulta., mikä helpotti huomattavasti. 

Kiitokset niille esimiehille ja työkavereille, jotka olivat reiluja ja kohtelivat kuten muitakin työntekijöitä. 

       Loppuaika kuluikin ammattiliitossa työehtosopimusasioissa enimmäkseen. Siinä sivussa valmistuin kasvatustieteen maisteriksi, ja sain hyödynnettyä opintojani erilaisissa koulutusasioissa työsuhteen aikana.

Ihan ilman syrjinnän tapaista tilannetta ei uudessakaan työssä selvinnyt. Olimme kahden työkaverin kanssa työpaikkakäynnillä Tampereella. Demarin toimittaja tuli jututtamaan, otti valokuvan, mutta sanoi, ettei halua minua kuvaan. Eikö tajunnut, että tehdään täsmälleen samaa työtä miespuolisten kavereiden kanssa, vai halusiko muuten sain kuvata miehiä. Jäi arvoitukseksi. Epäilen, että stereotyyppisesti kuvitteli minut sihteeriksi ja miespuoliset kollegat alan asiantuntijoiksi.

Edelfeltinranta vai eliitin ranta

Vuonna 2022 otin kantaa tulevaan kaavoitukseen ns. Edelfeltinrannan eli entisen ÖNY:n  (Östra Nylands yrkesinstitut) alueella Porvoossa. Kannanotto julkaistiin Uusimaan sana on vapaa- palstalla.

Porvoo tavoittelee Edelfeltinrannan alueen osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa alueen merenranta-alueiden tulemista kaikkien kaupunkilaisten käyttöön, venesatama-alueen kehittämistä, hiilineutraalia, ilmastoviisasta, merellistä ja viihtyisää asuinaluetta noin 300 asukkaalle. Etätyön vaatimukset otetaan erityisesti huomioon. Projektiin on saatu rahoitusta ympäristöministeriöltä.

Osa alueesta on ollut Haikon kartanon työntekijöidenkin asuttamia tiluksia. Osa kaavoituskohteesta on puretun ammattikoulun aluetta, ja siellä on kaavoituksen tausta-aineiston mukaan ollut asutusta pitkään. Alue sopisikin paitsi tavoitelluksi etätyöympäristöksi, historiansa perusteella pienimuotoisen yritystoiminnan alueeksi.

Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä: alue on mahtava ja sopii hyvin asumiseen, etätyöhön, tavoiteltuun ilmastoviisaaseen rakentamiseen. Mutta kirjoittajien maalailusta tulevan alueen suhteen saa sen vaikutelman, että alueesta halutaan jonkinlainen Porvoon Westend, kultarannikko, jonne ei ihan kaikille voi olla pääsyä. Kyseessä on kuitenkin kohde, mikä on kuntalaisten omaisuutta, yhteisin verovaroin ministeriön tukemaakin, siksi kaikkien kaupunkia.

Kaavoituksen lähtökohtana pitää olla, miten ranta saadaan yleiseen virkistyskäyttöön. Nyt on jo yhtenäinen reitti keskustasta Emäsaloon, mutta aidosti pitää pohtia, miten ranta-alueen käyttö on asukkaille aidosti mahdollista. Haikkoo,
Hamari ja Tolkkinen Hermanninsaari mukaan lukien ovat Porvoon pitäjän vanhoja merellisiä kyläyhteisöjä, joiden rannat ovat olleet kaikkien saavutettavissa. Tätä historiaa on hyvä kunnioittaa.

En halua nähdä kotikaupungissani segregaation lisääntymistä. Alueelle sopii mainiosti myös vuokra-asuminen, osaomistusasuminen, asumisoikeusasuminen.

Myös kerrostaloja voi alueella olla, kunhan ne istuvat maisemaan eivätkä muodosta maamerkkejä vanhassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä.

On hyvä muistaa, että osa ihmisistä haluaa asua vaivattomasti kerrostalossa. Tiiviimpi rakentaminen myös säästää maa-alaa viherrakentamiseen ja vanhojen puukujien säilyttämiseen, minkä oiisin kyseiselle alueella saavan erityistä huomiota.

 Hyvät lukijat

eläkeläisen elämä on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt kirjoittaa juuri mitään. Olkoon -ilman uuden vuoden lupauksia- tahti jatkossa toinen. Helpotukseksi monenmoiseen vastuunkantoon järjestöelämässä jättäydyin pois Porvoon sd- kunnallisjärjestön hallituksesta.

Vaaleista

Mistä tietää, että vaalit lähestyvät, vaikkei olisi selvillä kalenterista? Vastaan samoin tein. Etenkin demarien ja muiden eri mieltä olevien tai omaa kantaa esittävien postauksiin alkaa facebookissa ilmaantua niin sanottuja nauruhymiöitä. Niitä käyttävät lähinnä erään puolueen kannattajat. Olen useammankin naurunaaman lisääjän profiilia tutkinut, ja lähes poikkeuksetta jäljet johtavat ps- tehtaalle. Osa profiileista on selkeästi joko feikkiprofiileita tai tehty muuten vain viestin välittämiseksi - nauruhymiöviestin. Yhden profiilin estin, yhden ilmiannoin facebookille. 

Täytyy kuitenkin sanoa, että ehdottomasti oman päämääränsä kannalta parhaiten rakennettu sisäinen viestintäketju aatteen kannattajilla. Olen pannut merkille, enkä ainoana, että todella nopeasti sana kiirii ja kokonainen lauma hymiön jakajia syöksyy postauksen kimppuun: ehkä sanat loppuvat, ehkä ei osata omaa ehdokasta kehua, ehkä argumentaatiotaitoa ei ole, ehkä haluavat olla ilkeitä. 

Hymyillen ja iloiten siitä, että #Jutta2024.fi - kampanja elää, presidentin vaalit lähestyvät ja meillä on hyvä, kansainvälistä kokemusta hankkinut ehdokas.

#PorvoonMirkku2024

 

Politiikka on ok, siis kivaa

Pitkästä aikaa kirjoitan tänne blogiini jotain. Eduskuntavaalityö, Hamarin työväentalon remontti ja monet muut asiat veivät aikaani, joten omalle kirjoittamiselle ei oikein jäänyt tilaisuutta.

Viime päivinä olemme lehdistä saaneet lukea ikävistä ulostuloista liittyen hyvinvointialueemme demariryhmän toimintaan. En missään nimessä voi hyväksyä toverien mustamaalausta ja oman pahan olon oksentamista toisten niskaan. Asiat pitää pystyä sopimaan puhumalla. Olen itse neuvottelun ammattilainen - saanut koulutusta siihen ja käytännön kokemusta reilun 20 vuoden ammattiliittouran aikana. Puhumalla on aina selvitty, vaikka asiat ovat olleet vaikeitakin.
Olen saanut myös työyhteisösovittelijan koulutuksen, joten uskallan sanoa, että kannattaa kuunnella ja puhua, mutta vanhoihin asioihin ei pidä jumittua.

Tänään on kuitenkin hyvä fiilis. Uudenmaan sosialidemokraattinen piiri piti tänään 29.4. piirikokouksensa Karjalohjalla. Olin piirihallituksen edustajana paikalla, ja pidin lyhyen puheenvuoronkin.

Iloitsen vielä yön saapuessa hyvästä tunnelmasta, iloisista ihmisistä, kivoista keskusteluista ja lämpimistä tapaamisista monen tutun toverin kanssa. Kokoustauoilla ehdittiin sopia demarien ympäristöliikkeen tulevaisuudesta (ainakin alustavasti) ja makkaranpaistoretkestä upeiden naisten kanssa. Matkaseura oli hyvää, ja ajomatkan aikana ehdittiin parantaa maailmaa sopivasti väitellen, mutta hyvissä tunnelmissa. Kiitos Leena, Tuula ja Tuomas.

Iloitsen myös siitä, että sain Itä- Uusmaalaisilta tovereilta luottamuksen edustaa yhteisöämme puoluekokouksessa Jyväskylässä syyskuussa. Meitä porvoolaisia lähtee matkaan kuusi (ks oheinen kuva, kiitos Siru siitä) ja upeat demarit Arja Isotalo Loviisasta ja Harri Virtanen Pornaisista. FSD:llä eli ruotsinkielisellä piirillä on omat edustajansa. Heidän nimensä saan tietää myöhemmin.

Tämän päivä kokouksen perusteella: politiikka on kivaa, meillä on mukavaa ja olet tervetullut joukkomme.

Porvoon kylien ja saariston elinvoima

Epoon koulun kohtaloa ollaan ratkaisemassa tänään 14.12.2022 Porvoon kaupungin valtuustossa. Minusta kyseessä pitäisi olla kokonaistarkastelu, ottaa huomioon suunniteltu kaavoitus, oppilaiden tasavertaisuus, mahdollisuus ja oikeus asua kaupungin joka kolkassa riippumatta kieliryhmästä. 

Epoon koulua ei saisi lakkauttaa, tai pitäisi, kuten aloitteemme Ulrika Korpisen kanssa on, rakentaa Grännäs skolanista kaksikielinen koulukeskus kaikille alueen lapsille.

Tilaisuus Porvoon kylien ja saariston elinvoimaisuudesta pidettiin Porvoossa Linnankosken lukion auditoriossa marraskuun 2. päivä 2022.

En valitettavasti saa tälle sivulle raporttia tapahtumasta. Se löytyy Mika Varpion nettisivuilta . Yhteenveto on tässä tekstinä. Kannattaa tutustua.


YHTEENVETO KESKUSTELUISTA

Yleistä

Porvoossa on kaikkiaan 86 kylää kylärekisterissä. Kun aikoinaan aloitettiin kylärakenneohjelman laatimien, käytiin pitkä ja perusteellinen osallistava keskustelu työpajoineen ja kyselyineen kylien tilanteesta ja kehittämisestä. Kylärakenneohjelma valmistui vuonna 2014. Ohjelmaan valikoitui kuusi palvelukylää, Kulloo, Kerkkoo, Hinthaara, Ilola, Epoo ja Fagersta –Gäddrag.

Kylärakenneohjelmasta ja palveluista

Tilaisuuden kuluessa esille tuli moneen otteeseen kysymys palvelukylien tulevaisuudesta, kylien kaavoituksen keskeneräisyydestä, palveluiden säilymismahdollisuuksista ja kylien kuihtumisesta. Oleellinen kysymys on, miksi esimerkiksi Ilolassa ja Epoossa kaavoitusprosessi ei ole jatkunut kylärakenneohjelman laatimisen jälkeen, vaan ollaan poljettu paikoillaan. Jo vuosien ajan asemakaavan laadinnat olisi voitu aloittaa, tontteja saada myyntiin ja lähipalvelut turvattua. Oleellinen kysymys kuului tilaisuudessa eri ilmansuunnista: miksi palvelukylien palveluita ei ole määritelty? Vahvasti tuotiin esiin myös tutkittua faktaa asunnon hakijoiden toiveesta: koti halutaan alueelta, missä on koulu ja päiväkoti.

Palvelurakenneohjelman teosta on jo mennyt monta vuotta ja toive olisi että sitä päivitetään pian. Siinä yhteydessä pitäisi myös määrittää minkälaisia palveluita palvelukylissä pitää olla. Samaan aikaan pitäisi päivitetyssä ohjelmassa tiedostaa muita tärkeitä kyliä ja heidän tarpeitaan. Paneelikeskustelun aikana nousi myös esille toive mittareista, eli millä tavalla pystyisimme seuraamaan miten sovitut asiat toteutetaan? Apulaiskaupunginjohtajan mukaan kylärakenneohjelmaa tarkastellaan, kun Porvoon kaupungin keskeisen alueiden osayleiskaava on valmistunut.

Kangerrellut kaavoitus

Tilaisuudessa tuotiin esille Pellingin tilanne. Saarella on 170 ympärivuotista asuinpaikkaa, uusia rakennuspaikkoja 58. Noin 65 lomarakennuspaikkaa voidaan muuttaa ympärivuotiseksi asuinpaikaksi, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tosin isompia tontteja kaivataan, samoin yhteyttä mereen. Grännäs, Gäddrag, Voolahti, Fagersta- osayleiskaava tekeillä, tutkitaan rakentamispaikkojen lisäämistä. Epoossa tultaneen kaavoittamaan 21 tonttia, ja lakkautetun vanhainkodin alueella on kaavamuutos käynnistetty. Tonttikauppa on riippuvainen kylän palveluista, joten on tärkeää että palvelua turvataan molemmilla kielillä. Tilaisuudessa nousi huoli suomenkielisistä palveluista näillä alueilla, jos ei ole koulua ja varhaiskasvatusta alueella, niin onko suomenkielisillä perheillä mahdollisuus asua siellä? Tilaisuudessa tuotiin esille saaristolaki, erityisesti 2§ ja 6§, missä edellytetään kuntia järjestämään palvelut, myös koulu, saaristoon kohtuullisin kustannuksin.

Tervetuloa kyliin asumaan

Porvoon kyliin ovat uudet asukkaat tervetulleita. Kylissä kannustetaan yhteisöllisyyteen, ollaan yritysmyönteisiä ja pidetään luontoa sekä ympäristöä tärkeänä. Liikenneyhteyksien, myös tietoliikenteen, pitää sujua. Kylistä ei haluta vain kesäasukkaiden reservaatteja, vaan eläviä ympärivuotisten asukkaiden kyliä, missä kesäasukkaatkin viihtyvät. Kerkkoon kylä on hyvä esimerkki alueesta, missä tonttikauppa kävi erittäin hyvin sen jälkeen, kun palvelut turvattiin. Miksei sama toimisi muualla, kyselivät panelistit. Kylien ideat käytäntöön Tilaisuuden panelistit esittivät monia ideoita kylien kehittämiseksi. Kouluja voitaisiin hyödyntää kouluaikojen ulkopuolella esimerkiksi tuomalla niihin terveydenhoidon palvelut, kerhot ja nuorisotilat. Kylille voisi antaa oman markkinointibudjetin, minkä kyläyhdistykset voisivat käyttää haluamallaan tavalla. Kyläläisten ääntä pitää kuunnella, vuoropuhelu on tärkeää virkamiesten, kylien asukkaiden ja poliittisten päättäjien välillä. Kylärakenneohjelma epäonnistui hyvän prosessin jälkeen siinä, ettei ohjelmaa lähdetty aktiivisesti toteuttamaan.

Tuleva saaristo-ohjelma voi tuoda uutta näkökulmaa, mutta ohjelma ei ole sitova. Sen on oltava asukaslähtöinen, perustuttava asukkaiden elämään, alueiden mahdollisuuksiin, eikä konsulttivetoiseen ylhäältä alas- suunnitteluun.

Etätyö, monipaikkaisuus ja hyvien digitaalisten yhteyksien tuonti saaristoon antavat mahdollisuuksia kehittää saaristoa uudella tavalla. Kylillä on yhdistyksiä ja yhteisöllistä toimintaa.

Panelistien markkinasloganit omille kylilleen (sloganit osin jo käytössä):

Kulloossa on hyvä asua ja yrittää

Pellinki tree sex fem 365 eli joka päivä ympäri vuoden

Etelän palveluille rauha, Epoon koululle koulurauha

Kerkkoossa on hyvä elää arkea

Pohjoisessa on poweria

Kirkollisvaalit - uskottu - toivottu - rakastettu

Tätä kirjoittaessa kirkollisvaalien ennakkoäänestys alkaa parin päivän päästä. Seurakunnat ovat opastaneet hyvin ehdokkaita, joista Porvoossa tulee yhteisen kirkkovaltuuston ja/tai seurakuntaneuvoston jäseniä.

Uskottu, toivottu, rakastettu ovat sanat, mitä seurakunnat käyttävät vaaleista ja vaalityöstä puhuessaan ja kirjoittaessaan. Kukin ehdokas olisi voinut ottaa itselleen kolme muuta termiä, joilla omaa suhtautumistaan ehdokkuuteen ja mahdollisesti valituksi tulemiseensa liittää.

Minun  kolme sanaani olisivat, jos olisin halunnut ne muuttaa: yhteistyö, solidaarisuus, tasa-arvo. Ehkä jotain armeliaisuuteen viittaavaa olisin myös voinut ottaa sloganiini - niin julmaksi some- maailma on mennyt, että moni karttaa sitä, joten tuki toinen toisillemme on tärkeää. Maailman tilanne on huolestuttava, on väkivaltaa globaalisti ja pienten koululaisten tiellä. 

Kirkolla instituutiona ja seurakunnilla käytännön työn toteuttajana on paljon tehtävää, että maailma olisi parempi. Sitä työtä on ollut hyvä tehdä kulunut kirkkovaltuustokausi.

Lisää ajatuksiani vaalikoneessa 
https://www.seurakuntavaalit.fi/vaalikone#/seurakunta/552/ehdokas/2316
ja Porvoon suomalaisen seurakunnan vaalipaneelin tallenteessa
https://www.youtube.com/watch?v=IKbRIaLM0mo

Pidetään yhteyttä.