Metsiemme monet merkitykset

(Julkaistu SLL:n Uudenmaan piirin blogi-sivulla 11.5.2020)

Elämme erityistä ajanjaksoa koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Ihmisten liikkumista ja kokoontumista on rajoitettu, koululaiset enimmäkseen etäopetuksessa, moni etätöissä kotona. Ravintolat kiinni ja vanhempi ikäpolvi suositellussa karanteenissa.

Moni suuntaa luontoon: poluille, metsään, soille. Vapaa-aikaa onkin yllättävän paljon, kun kokoukset ja matkustaminen vapauttivat meidät koteihin ja lähipiiriin. Näin kaupunkilaistuneen silmin vanhan ajan harrastuksiakin on pulpahtanut esiin: majan rakennusta. Toisaalta ilahtuen käden taitojen käytöstä, seikkailun mausta, innosta olla luonnon helmassa, toisaalta kiukustuen luvattomasta puiden kaadosta ja naulojen hakkaamisesta elävään puuhun, kävin tutustumassa nuorten poikien rakentamaan majaan.

Maja metsässä. Kuva: Mirja Suhonen

Vaikka ärsyynnyin luvattomista  puuhista, jäi päällimmäiseksi toive: kunpa olisi paikkoja, missä voi rakentaa majoja, kiipeillä puissa, kasvattaa omaa reviiriä luonnon helmassa, sen ääniin, tuoksuihin, tuuliin tutustuen. Ja ettei tätä majaa purettaisi.

Ruskis, Stensböle, Porvoo

Olen kasvanut ympäristössä, missä metsä oli leikkipaikka pienille, isompana paikka esimerkiksi harjoitella nuotion sytyttämisen taitoja (muistattehan kuitenkin, että tulen voi sytyttää vain maanomistajan luvalla tai nuotiopaikoilla!). Nytkin istuisin tuntikausianuotiotuleen tuijottaen, mieluiten hämärässä tai pimeässä, metsän hiljaisuutta kuunnellen

Tulee mieleen Väinö Linnan klassinen ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”. Voimamme kasvualusta on suo, metsät, vaarat, tunturit. Kaipuusta luontoon kertoo karanteeniajan luonnossa liikkujien yhä kasvavat määrät.

Metsät ovat meille tärkeä arvo. Luonnon monimuotoisuutta pitää vaalia. Ei riitä, että ostamme ötökkähotellin takapihalle, vaan elämä kaikkinensa tarvitsee metsää, jossa tuhannet ötökät, kasvit, sienet saavat elää, että elinympäristö ei köyhdy eivätkä lajit kuole sukupuutteen.

Porvoossa on edistytty jonkin verran luonnonsuojelun edistämisessä. Kaupungin strategian mittaristoon hyväksyttiin tavoite: suojellun pinta-alan osuus kaupungin omistaman metsäalueen pinta-alasta on vähintään 17 % vuoteen 2030 mennessä. Suojeltua metsää on nyt kaupungin metsistä noin 5,3 %. Suojellun pinta-alan määrä lähes kolminkertaistuu, jos valtuustoaloite Porvoonkorven suojelusta toteutuu. Kokonaisuutena ei suuri asia, mutta pikkuhiljaa uskon asenteiden muuttuvan.

Mirja Suhonen