Kevät ja kesäkin 2020 tullaan muistamaan koronasta, covit19-
viruksesta, joka aiheutti pandemian. Sen tuhoa ei tätä kirjoittaessani tiedetä.
Edellinen yhtä laaja epidemia Suomessa lienee ollut 1957-58 riehunut "Aasialainen",
lähes yhtä paha tästä kymmenisen vuotta eteenpäin riehunut hongkongilaisena
tunnettu epidemia ja seuraavalla vuosikymmenellä "Moskovalainen".
Kuulemma asuinkylässämme "Aasialaisen" saivat kaikki muut paitsi yksi
kylän koirista ja minä, vastasyntynyt vauva.
Tiedonvälitys ei ole ollut minkään aiemman epidemian tai
pandemian aikana yhtä nopeaa ja ajantasaista kuin nyt. Toki disinformaatio
leviää yhtä nopeasti kuin oikea, ja ollaan havaittu moninaisia
salaliittoteorioita korona synnystä.
Maamme hallitus on tehnyt paljon toimia pandemian
torjumiseksi ja rajoittamiseksi. Monelle kokoontumiskiellot ja suositukset
tapaamisten välttämisestä ovat muodostuneet vaikeiksi: yksinäisyys, pelot,
epävarmuus tulevasta ovat osa arkea.
Hämmästyttävän moni ikäihmisistä on kuitenkin ottanut
rajoitukset tyynesti vastaan. Ehkäpä tyynellä asenteella on syynsä tai
vaikuttimensa. Olen pohtinut oman äitini elämää - sota-ajan lapsen selviytymistarinaa. Pienenä koululaisena aikoinaan sodasta
kuultuani -kotona siitä ei puhuttu- ajattelin, että sodasta on pitkä aika. Kokonaista
12 vuotta ennen syntymääni oli tuo tragedian aika päättynyt. Aika siis oli
todella lyhyt, mutta mittakaavan ymmärsin vasta aikuisiässä.
Vasta viime vuosina olen kiinnostunut kyselemään
Rovaniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa eläneen äitini tarinaa. Kolme kerta
muutto kotoa sodan jaloista evakkoon: kahdesti maaseudulle pohjoisessa ja Lapin
sodan aikana evakkoon Helsinkiin Suomenlinnaan sukulaisten luo. Aikamoisia
muutoksia elämän arjessa. Varmasti evakkomatkat, Ounasjoen sillan ylitykset
lujaa juosten pommikoneiden näkymättömiin, kiellot kokoontua uimarannoille tai
muille julkisille paikoille ja pikaiset pelastautumiset pommisuojiin ovat mielen
pohjukoissa.
Yhdistinkin aikoinaan mielessäni evakot Lapin sotaa pakoon
lähteneisiin. Vasta aikuisiällä ymmärsin muiden tarkoittavan evakoilla yleensä
Karjalan evakoita ja Neuvostoliiton nykyiseltä alueelta pois muuttamaan joutuneita.
Mummoni talo Rovaniemellä säilyi saksalaisten poistuttua. Siltikin on ollut
ankeaa palata poltettuun kaupunkiin, odottaa koulun valmistumista ja sillan
uudelleen rakentamista.
Ehkäpä tällaisia kokeneilla ihmisillä on parempi kyky
selviytyä korona- karensseista ja rajoitteista kuin vain hyviä aikoja eläneillä.
Mittakaava on nuoremmilla toinen kuin sodista
selviäjien sukupolvella on ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti