Korona-exit rakenteille

 Olen ollut aikoinaan huolissani laman lapsista, joita kasvoi 1990- luvun alun talouskriisin ja sitä seuranneiden hyvinvointipalveluista leikkaamisen tuloksena.

Seuraava kolaus maallemme oli 2008 alkanut finanssikriisi, mikä ei kaikilta toimialoilta mennyt koskaan ohitse. Ei mennyt edellisenkään vuosikymmenen lama.

Luovaa leikkiä - perinteinen
maja  Gammelbackan metsässä

Koronapandemia, mikä alkoi reilu vuosi sitten, on kolmas hyvin muistamistani ajoista, jolloin kansantaloutta ja hyvinvointiamme koetellaan.  Erityisesti lapset ja nuoret ovat vaaravyöhykkeessä. Meidän tulee tehdä kaikkemme, että he selviytyvät voittajina etäkoulun, sairauksien, vanhempien lomautusten ja työttömyyden kurimuksista. Psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt ja yhä suurempi osa lapsista ja nuorista uhkaa olla osa koulupudokkaiden armeijaa.

Porvooseen pitää rakentaa korona-exit. Päätöksentekijöiden ja virkamiesten yhteystyöllä pitää saada kartoitettua, millaisia vaurioita pandemia ja sen torjunta on aiheuttanut ja päättää keinoista, millä korjaamme vauriot. Näitä ovat varmasti lisääntynyt mielenterveyspalveluiden tarve ja tuen tarve opinnoissa etenemisessä.

Meillä ei ole varaa menettää kasvavaa sukupolveamme. Eikä se missään nimessä ole inhimillistäkään.

Velvoittavatko perinteet

 Jäynäperinteet, perinneruuat, juhannustaiat, polttarit, vanhojen tanssit ja mopotukset kun abit jäävät lukulomalle lukiosta ja monet muut perinteiset tavat tai tottumukset koetaan useinkin velvoittavina, annettuina ohjenuorina, joista ei poiketa.

Meidän perheessämme noudatetaan hyvin harvoja perinteitä, eikä niihin suuremmalta ole osallistuttu eri yhteisöissäkään. Mutta kolme perinnettä meillä kuitenkin on: lettujen paisto, piparkakkutalon valmistus jouluksi ja karjalanpiirakoiden teko, myös jouluksi.  

Karjalanpiirakoita opin tekemään mummoni ja tätini opastuksella, sittemmin sisarusteni ja isämme kanssa jouluaattoisin. Tapaa olen jatkanut ehkä vuodesta 1996 nykyisessä asuinpaikassamme, nykyisin mieheni kanssa.

Lapsuusperheessäni oli tapana, että isä ja me lapset teimme piirakat yhdessä, äiti puuhasteli jotain muuta. Tämä tapa oli meille tai ainakin minulle niin tärkeä, että ikuistimme perinteen. Taulussa on mukana kolmen elossa olevan sisaruksen lisäksi vuonna 1988 kuollut pikkuveljeni, vahingoittuneiden pieneläinten hoivaaja, hyväsydäminen poika, jonka olisin suonut elävän kauemmin.

Taulun maalautimme isällemme hänen täyttäessään 60 vuotta. Nyt taulu koristaa kotimme seiniä ja muistuttaa perinteistä, jotka eivät velvoita, vaan ovat sydäntä lämmittäviä ja täysin vapaaehtoisia. Tätä kirjoittaessani on pvm. 1.4. Isämme täyttäisi tänään 90 vuotta.

Naisten päivän jälkipuhe

Tasa-arvosta ja sukupuolten yhdenvertaisista oikeuksista on puhuttu ja kirjoitettu ainakin jo Englannin suffragettien ajoista lähtien. Luultavasti jo aiemminkin.

Nyt monia keskusteluttaa Suomen hallituksen nuorehkot naisministerit, heidän pätevyytensä ja kyvykkyytensä, mistä toki on paljonkin näyttöä. 

Vähättely- mentaliteetti istuu uskomattoman lujana. Itse olen kokenut vähättelyä ollessani aikoinaan töissä miesvaltaisella alalla. Kerrankin eräs mieshenkilö epäili taitoani porata seinään reikää, sellaista kuusimillistä. Kun poraus onnistui, totesi mies: " tämä tyttö osasi mutta minun vaimoni ei ainakaan osaa". Eräs nainen kysyi, ilmestyessäni hänen kotiinsa asentajan työkalut pakissa, että tulitko bussilla. Kun kerroin tulleeni Hiace- pakulla, nainen sanoi: "No, ajaa minunkin tyttäreni suurkaupungissa autoa muta en menisi lentokoneeseen, mitä ohjaa nainen."

On ollut mielenkiintoista työskennellä tehtävissä, missä ennakkoluulot ja -asenteet vallitsevat. Eräs uskomattomin tarina liittyy kuitenkin työväenlehden naistoimittajan käytökseen. Olimme kymmenisen vuotta sitten kahden ay- liikkeen mieskollegan kanssa työpaikkakäynnillä. Toimittaja kyseli meiltä käynnistämme ja kaivoi jutustelun jälkeen kameran esille. Minut hän pyysi siirtymään syrjään ja nappasi kuvan mieskollegoista. Koskaan ei selvinnyt miksi en kelvannut kuvaan.

7.3.2021 HS (Helsingin Sanomat) julkaisi Satu Vasantolan jutun naisten osuuden kasvattamisesta lehden jutuissa. Vuosien aikana naisia on haastateltu aiempaa enemmän, tasavertaisesti ei vieläkään. Sama pätee muiden länsimaiden lehdistöissä. Jutun perusteella voi todeta, paljon on tehtävät tietoista työtä, että myös naisten ansiot saavat ansaitut palstamillimetrinsä.

Olen iloinen, että nykyajan nuoret naiset pitävät tasa-arvokeskustelua yllä, nostavat esille epäkohtia ja vaativat muutosta. Toivon sydämestäni, että myös tapaamieni naisten kaltaiset kanssasisariin asenteellisesti  suhtautuvat kanssasisaret havahtuisivat, ja antaisivat sekä itselleen että muilla mahdollisuuden kasvaa yhdenvertaisuuden tiellä.

Maailmaa voi muuttaa - yhdessä

Efektiivinen altruismi on filosofia ja ja liike, joka soveltaa järkeä ja todisteperäistä tietoa löytääkseen kaikkein tehokkaimmat tavat parantaa maailmaa. Efektiiviset altruistit pyrkivät punnitsemaan kaikkia maailman ongelmia ja mahdollisia vaikutusalueita, ja sitten toimimaan tavalla, jolla on suurin positiivinen vaikutus. (lainaus sivulta https://www.altruismi.fi/effective-altruism/).

Ehkäpä uteliaat, ajattelevat ja kouluttautuvat nuoret pelastavat maailman. Koulutus on meille mahdollisuus ja jopa elinehto, omiaan rakentamaan tietä maailmaa muuttaville. Antaa eväät tiedon hankkimiselle, sen arvioimiselle, muuttamisella teoiksi. Koulutus mahdollistaa, ainakin helpottaa, tiedon lähteille pääsemistä ja vaihtoehtojen etsintää. Hyvä, että saamme toisen asteen koulutuksen kaikille tavalla, mikä mahdollistaa opintien siitäkin eteenpäin. Toki moni osaa itsekin olla kriittinen, ottaa selvää, oppia. Mutta helpompaa on, että peruspalikat opitaan koulussa.

Epäily on tervettä, mutta musta tuntuu- periaatteella tutkitun tiedon kieltäminen ei sitä ole. Ilmastonmuutoksen kieltäminen, rokotevastaisuus, välinpitämättömyys maailman tilasta - on aika toimia ja tehdä. Uskon, että nuorille ihmisille maailman muuttaminen on sydämen asia. Toki meissä vanhemmissakin on kykyä nähdä pitkälle, olla mukana muuttamassa maailmaa niin, että se säilyy jälkipolville elinkelpoisena.

”Koulu pilasi mun elämän”

Porvoossa on keskusteltu koulukiusaamisesta tänä syksynä. Itse kukin esittää ratkaisua ongelmaan, mikä on toisaalta helppo, toisaalta ei. Yhtä ratkaisua ei kuitenkaan ole, tilanteet ovat erilaisia, lapset ja nuoret samoin ja läsnä olevien aikuisten kyvyt ja osaaminen eri tasolla. Mutta aina voi oppia hallitsemaan tilanteita.

Minä haluan viestiä sitä, että väkivaltaiseen käytökseen ja kiusaamiseen pitää puuttua jo varhaiskasvatuksessa.

Kirjoitin Uusimaa- lehdessä julkaistun kirjoituksen aiheesta.

Olen joskus kuullut tuon lausahduksen, ”Koulu pilasi mun elämän”, nuoren henkilön suusta. Monivuotinen kiusaaminen, lievä väkivaltakin, mitätöinti, ivaaminen jättivät jälkensä. Vasta muutaman vuoden terapian jälkeen alkoi koulusta löytyä hyvääkin sanottavaa.

Jotkut ottavat kiusaamisen ja ivaamisen eri tavalla kuin toiset. Tunnen nuorukaisen, jonka nyrkki heilahti siinä vaiheessa, kun ärsytyskynnys ylittyi. Mutta ivailu loppui siihen. Tunnen toisen, joka suri itsekseen, itki, koteloi surunsa ja kärsi. Kiusattuja molemmat. Ratkaisivat vain eri tavalla tilanteen.

Joskus luokan häirikkö on juuri se, jota sosiaalisesti lahjakkaammat kiusaa, ja kiusattu reagoi häiriköimällä. Koulusta lintsaaminen ei aina johdu kodista, missä ei välitetä. Tiedän tapauksia, missä on tehty lintsaamisen takia lastensuojeluilmoitus, vaikka syy on koulussa. Koulussa ja opettajissa, jotka eivät usko, että joka ikinen päivä, joka ikinen välitunti, luokan kingi tönäisee oppitunnin jälkeen heikomman toverinsa päin naulakkoa.

Lapsia ja nuoria pitää kuulla ja kuunnella. Pitää ottaa tarinat aidosti tosissaan, ilman ennakkoasenteita, ilman valmista näkemystä. Pitää selvittää mistä on kyse, heti, samana päivänä, ei viikon tai kuukauden päästä.

Mirja Suhonen, Porvoo
Työyhteisösovittelun erityisosaaja

Irtisanomis- vai yhteistoimintalaki?

Uutinen UPM:n Kaipolan ja Stora Enson Ruotsissa sijaitsevan Hylten paperitehtaan lopettamisesta pysäyttää. Kaipolassa päättyy kaikkiaan 448 työtehtävää, joista 20 tehtävää siirtyy Jämsänkoskelle UPM Speciality Papers -liiketoiminta-alueelle (Lähde: Print&Media).

Yhteistoimintalain edellyttämät neuvottelut on käyty. Lopputulos vastannee ennalta päätettyä, eli tehtaat suljetaan. Saattaa olla, että joillain keinoin on pehmennetty työsuhteiden päättymisestä aiheutuvaa tuskaa, en tiedä siitä enempää. Mutta työt päättyvät isolta määrältä ammattilaisia ja mahdollisesti monen tulevaisuutta on pysyvä työttömyys. Myös verotuloihin seuraa notkahdus, mikä ei ainakaan auta hyvinvointivaltion ylläpitoa.

Sanomalehtipaperin tuotanto putoaa 12 % Euroopassa. Printtimedia kutistuu, se on tiedossa ja sitä myötä paperin menekki hiipuu. Mutta voisiko näitä tilanteita ennakoida, ja kehittää muuta prosessiteollisuutta näihin tiloihin, missä on valmista infraa? Innovaatioita on kehitetty painetusta pellosta uudenlaisiin kuitukankaisiin. Tilaa olisi, työvoimaa myös ja varmasti koulutusta saataisiin aikaan.

Yritysten ydintoimintaa ei tosin ole kokonaisuuden pohdinta ja siinä mielessä yhteiskuntavastuu. Riittää, että oma putiikki tuottaa riittävästi, ja tässä tapauksessa lehtitietojen mukaan Kaipolan tehdas oli vähiten tuottoisa. On ilmiselvää, että yhteiskuntavastuuta on penätty, ja sen ei pitäisi ketään ärsyttää - käytännössä mm Suomen Yrittäjiä ja joitain poliitikkoja.

Tilanne ei varmaankaan muutu, ainakaan aikoihin, mutta voisiko odotellessa muuttaa irtisanomisiin liittyvät asiat yhteistoimintalaista työsopimuslakiin. Ei kuulostaisi niin karhealta kuulla menetetyistä työpaikoista käytyjen yt- neuvottelujen perusteella. Ehkä yhteistoimintakin saisi uusia ulottuvuuksia, kun kirjainlyhennelmää yt käytettäisiin jatkossa mukavammissa merkeissä.

SDP:n 46. puoluekokouksen tunnelmia

Tarkoitukseni oli kirjoittaa puoluekokouksen tapahtumia ja tunnelmia (22-24.8.2020 Tampere) lähes ajantasaisesti. Koko ajan tapahtui kuitenkin niin paljon: valiokuntatyöskentelyä, tarkkaavaista seurantaa, puhumista, mielipiteenvaihtoa, että kirjoittaminen jäi toiveen tasolle. 

Kokous on ollut rakentava, hyväntuulisia ihmisiä, tehtävään paneutuneita, innostuneita, intohimoisia tulevaisuuden tekijöitä.

Sanna Marin valittiin odotetusti puheenjohtajaksi. Kannustan häntä lämpimästi tehtävässään ja toivon, että muutkin toverit niin tekevät. Jokaiseen tehtävään ei tullut valituksia juuri se, jota odotin.

Kokonaisuus on kuitenkin hyvä, toimiva. Erityisen iloinen olen siitä, että pitkästä aikaa saimme puoluehallitukseen porvoolaisen, eli Mikko Valtosen. Aiemmin FSD:n Klaus Hellberg on ollut siinä vakanssissa. Onnea Mikolle ja tuki on. 

 Kunniajäseniä emme voineet kokouspaikalla kukittaa. Kiitoksena muistamisesta saimme kuulla pätkän
 Lauri Viidan Luominen- runosta. Hyvää ohjeistusta kaikille tulevaisuuden toimijoille ja tekijöille:

Yhä liikkuu Henki täällä.

Mitä ei voi silmin vajain
nähdä, siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen
luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu, --
kaikin soluin, sydämin
usko, tahdo jotakin,
niin se kerran tapahtuu!
Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta.

 - Lauri Viita