perjantai 24. heinäkuuta 2020

Kyläkouluista



Valtuustopuheeni 29.1.2020

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Porvooseen on saatu aikaan kylärakenneohjelma vuonna 2014 valtuuston päätöksellä.
Sitä rakennettiin osallistavin menetelmin, pitkien keskustelujen ja harkinnan tuloksena.
86 rekisteriin merkitystä kylästä päädyttiin kuuden palvelukylän kehittämiseen, ja ajatukseen, että palvelukyliä ympäröivä maaseutu ja elinvoimainen saaristo kehittyvät rauhallisesti
Tuolloin todettiin, että parhaiten kuntalaisia palvellaan keskittämällä asutusta ja palveluita muutamaan kyläkeskukseen.

Voimavarat eivät riitä eikä ehkä kestävän maankäytön ja kaupunkisuunnittelun takia olekaan järkevää asuttaa jokaista hehtaaria, niemeä ja notkoa, Porvoon alueelta.

Ohjelma ei suinkaan ole vanhentunut, vaikka tätäkin on väitetty. Kaupunkisuunnittelu ei ole kvartaalitaloutta, ei vuoden tai kahdenkaan, ei edes kuuden vuoden aikajänteellä.
Kylärakenneohjelma on vuosikymmenten ohjelma.

Palvelukyliin ei aikoinaan annettu palvelutakuuta. Mielestäni Ilola on sellainen elävä kylä, että se tarvitsee koulunsa, jolla on kyläläisille suuri merkitys.

Siksi kannatan Kokoomuksen tekemää, vihreiden tukevaa esitystä kahden koulun mallista. ja tätä tukee myös selkeä enemmistä sosialidemokraattien valtuustoryhmästä.


tiistai 7. heinäkuuta 2020

Entisajan elämää - konkarit korona- karenssissa


Kevät ja kesäkin 2020 tullaan muistamaan koronasta, covit19- viruksesta, joka aiheutti pandemian. Sen tuhoa ei tätä kirjoittaessani tiedetä. Edellinen yhtä laaja epidemia Suomessa lienee ollut 1957-58 riehunut "Aasialainen", lähes yhtä paha tästä kymmenisen vuotta eteenpäin riehunut hongkongilaisena tunnettu epidemia ja seuraavalla vuosikymmenellä "Moskovalainen". Kuulemma asuinkylässämme "Aasialaisen" saivat kaikki muut paitsi yksi kylän koirista ja minä, vastasyntynyt vauva.

Tiedonvälitys ei ole ollut minkään aiemman epidemian tai pandemian aikana yhtä nopeaa ja ajantasaista kuin nyt. Toki disinformaatio leviää yhtä nopeasti kuin oikea, ja ollaan havaittu moninaisia salaliittoteorioita korona synnystä.

Maamme hallitus on tehnyt paljon toimia pandemian torjumiseksi ja rajoittamiseksi. Monelle kokoontumiskiellot ja suositukset tapaamisten välttämisestä ovat muodostuneet vaikeiksi: yksinäisyys, pelot, epävarmuus tulevasta ovat osa arkea.

Hämmästyttävän moni ikäihmisistä on kuitenkin ottanut rajoitukset tyynesti vastaan. Ehkäpä tyynellä asenteella on syynsä tai vaikuttimensa. Olen pohtinut oman äitini elämää - sota-ajan lapsen selviytymistarinaa.  Pienenä koululaisena aikoinaan sodasta kuultuani -kotona siitä ei puhuttu- ajattelin, että sodasta on pitkä aika. Kokonaista 12 vuotta ennen syntymääni oli tuo tragedian aika päättynyt. Aika siis oli todella lyhyt, mutta mittakaavan ymmärsin vasta aikuisiässä.

Vasta viime vuosina olen kiinnostunut kyselemään Rovaniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa eläneen äitini tarinaa. Kolme kerta muutto kotoa sodan jaloista evakkoon: kahdesti maaseudulle pohjoisessa ja Lapin sodan aikana evakkoon Helsinkiin Suomenlinnaan sukulaisten luo. Aikamoisia muutoksia elämän arjessa. Varmasti evakkomatkat, Ounasjoen sillan ylitykset lujaa juosten pommikoneiden näkymättömiin, kiellot kokoontua uimarannoille tai muille julkisille paikoille ja pikaiset pelastautumiset pommisuojiin ovat mielen pohjukoissa.

Yhdistinkin aikoinaan mielessäni evakot Lapin sotaa pakoon lähteneisiin. Vasta aikuisiällä ymmärsin muiden tarkoittavan evakoilla yleensä Karjalan evakoita ja Neuvostoliiton nykyiseltä alueelta pois muuttamaan joutuneita. Mummoni talo Rovaniemellä säilyi saksalaisten poistuttua. Siltikin on ollut ankeaa palata poltettuun kaupunkiin, odottaa koulun valmistumista ja sillan uudelleen rakentamista.

Ehkäpä tällaisia kokeneilla ihmisillä on parempi kyky selviytyä korona- karensseista ja rajoitteista kuin vain hyviä aikoja eläneillä.  Mittakaava on nuoremmilla toinen kuin sodista selviäjien sukupolvella on ollut.

tiistai 12. toukokuuta 2020

Metsiemme monet merkitykset

(Julkaistu SLL:n Uudenmaan piirin blogi-sivulla 11.5.2020)

Elämme erityistä ajanjaksoa koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Ihmisten liikkumista ja kokoontumista on rajoitettu, koululaiset enimmäkseen etäopetuksessa, moni etätöissä kotona. Ravintolat kiinni ja vanhempi ikäpolvi suositellussa karanteenissa.
Moni suuntaa luontoon: poluille, metsään, soille. Vapaa-aikaa onkin yllättävän paljon, kun kokoukset ja matkustaminen vapauttivat meidät koteihin ja lähipiiriin. Näin kaupunkilaistuneen silmin vanhan ajan harrastuksiakin on pulpahtanut esiin: majan rakennusta. Toisaalta ilahtuen käden taitojen käytöstä, seikkailun mausta, innosta olla luonnon helmassa, toisaalta kiukustuen luvattomasta puiden kaadosta ja naulojen hakkaamisesta elävään puuhun, kävin tutustumassa nuorten poikien rakentamaan majaan.
Maja metsässä. Kuva: Mirja Suhonen

Vaikka ärsyynnyin luvattomista  puuhista, jäi päällimmäiseksi toive: kunpa olisi paikkoja, missä voi rakentaa majoja, kiipeillä puissa, kasvattaa omaa reviiriä luonnon helmassa, sen ääniin, tuoksuihin, tuuliin tutustuen. Ja ettei tätä majaa purettaisi.
Ruskis, Stensböle, Porvoo

Olen kasvanut ympäristössä, missä metsä oli leikkipaikka pienille, isompana paikka esimerkiksi harjoitella nuotion sytyttämisen taitoja (muistattehan kuitenkin, että tulen voi sytyttää vain maanomistajan luvalla tai nuotiopaikoilla!). Nytkin istuisin tuntikausianuotiotuleen tuijottaen, mieluiten hämärässä tai pimeässä, metsän hiljaisuutta kuunnellen
Tulee mieleen Väinö Linnan klassinen ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”. Voimamme kasvualusta on suo, metsät, vaarat, tunturit. Kaipuusta luontoon kertoo karanteeniajan luonnossa liikkujien yhä kasvavat määrät.
Metsät ovat meille tärkeä arvo. Luonnon monimuotoisuutta pitää vaalia. Ei riitä, että ostamme ötökkähotellin takapihalle, vaan elämä kaikkinensa tarvitsee metsää, jossa tuhannet ötökät, kasvit, sienet saavat elää, että elinympäristö ei köyhdy eivätkä lajit kuole sukupuutteen.
Porvoossa on edistytty jonkin verran luonnonsuojelun edistämisessä. Kaupungin strategian mittaristoon hyväksyttiin tavoite: suojellun pinta-alan osuus kaupungin omistaman metsäalueen pinta-alasta on vähintään 17 % vuoteen 2030 mennessä. Suojeltua metsää on nyt kaupungin metsistä noin 5,3 %. Suojellun pinta-alan määrä lähes kolminkertaistuu, jos valtuustoaloite Porvoonkorven suojelusta toteutuu. Kokonaisuutena ei suuri asia, mutta pikkuhiljaa uskon asenteiden muuttuvan.
Mirja Suhonen

Edelfeltinranta vai eliitin ranta

Vuonna 2022 otin kantaa tulevaan kaavoitukseen ns. Edelfeltinrannan eli entisen ÖNY:n  (Östra Nylands yrkesinstitut) alueella Porvoossa. Kan...